maanantai 19. kesäkuuta 2017

76. Finnderby ja Nupun kuulumiset


Heips!

Jokunen viikko sitten oltiin Finnderbyssä käymässä, postauksen kuvitus siis sieltä peräisin! Oltiin paikalla lauantaina, enimmäkseen vietin aikaa juhlakentän laidalla koululuokkia katsellen, mutta myös muutama ratsukko tuli nähtyä kenttäratsastuksen maastokokeesta vesiesteeltä. Kaikki kuvat ovat nuorten ratsastajien SM-kisan toisesta osakilpailusta eli küristä. Yleensä juuri ne kürit ovat musiikkeineen mielenkiintoisinta katsottavaa, ja niin oli kyllä tälläkin kertaa! Kojut kierrettiin myös luonnollisesti läpi, ja halvimmat roecklit löydettyäni nappasin sellaiset, joiden lisäksi ostin rissat.


Jep, tämä Finnderbyn SM-kisa oli jo viime vuoden puolella päätetty meidän kauden päätavoitteeksi Nupun kanssa, mutta kuinkas sitten kävikään. Eihän sinne mitalien tai edes sijoitusten toivossa oltaisi lähdetty, mutta kokemuksena olisi varmasti ollut huikea, kun  kerta kisoissa mentävät ohjelmat oltaisiin todennäköisesti pystytty ihan hyvin suorittamaan. Pahimmasta ketutuksesta olen  kuitenkin pikkuhiljaa päässyt jo yli (en ihan vielä kokonaan :D). Vaikka tieto siitä, että Nupun selkä oli kunnossa tuli jo toukokuun puolivälissä, eläinlääkärin ääneen sanoma 2-3kk kuntoutusaika kuulosti aika tyrmäävältä. Tarkemmin kun ajattelee, pakollahan siinä tuo aika menee, kun on useamman kuukauden ollut levossa.


Tällä hetkellä tehdään Nupun kanssa 2 tai korkeintaan 3 päivänä viikossa "rankasti". Muina päivinä käyn maastossa kävelemässä ja ottamassa vähän hölkkää kentällä tai vaan talutan. Näin on saatu pidettyä työ ja lepo sopivassa suhteessa tähän hetkeen, ja vaikka Nuppu ei olekaan silminnähden menettänyt massaansa (se on oikeastaan lihonut....), ei sen voima ja kunto ole tietenkään samalla tasolla kuin vuoden alussa. Ollaan päästy kuitenkin nyt tämä kuukausi mikä ollaan oltu liikkeessä, tekemään tosi nousujohteisesti, hyvä juttu siis! Aikalailla viikoittain ollaan lisätty rasitusta pidentämällä treeniä ajallisesti tai tekemällä rankempia juttuja.

Alkuun keskityttiin tosi paljon suoruuteen, tahtiin ja tasapainoon ihan training scalen mukaisesti. Näitä ollaan pikkuhiljaa saatu vähän parempaan kuntoon, niissä tosin riittää varmasti työstettävää ikuisuuksiin asti. Aluksi mm. oikeaa laukkaa N meni reippaasti takaosa sisällä ja vaihtoi helposti vasempaan laukkaan, kun yritin suoristaa. Tätä korjasin siirtämällä sen raviin ja pyytämällä oikeaa sulkua, jolloin se lähes pyytämättä nosti uudelleen oikean laukan ravisulun ollessa niin paljon haastavampaa siinä tilanteessa. Nupun kanssa tuon ongelman korjaaminen vain tekemällä uusi vaihto oikeaan on hiukan huono ratkaisu, se aloittaa siitä helposti leikin ja alkaa heittelemään kakkosia mun pienimmästäkin horjahduksesta, eikä se lopeta ennenkun on tehnyt tarpeeksi... :D Suoruutta (ja laukan laatua!) ollaan työstetty myös vastalaukalla, joka onkin yks mun lempitavoista työskennellä. Suoruuden treenaamiseen on myös auttanut maneesissa peilin luona ratsastaminen, onneksi on ollut niin huonoja kelejä niin on voinut hyvillä mielin mennä sisällä :D

Kuvahaun tulos haulle training scale horse
 Jos joku ei ole tätä nähnyt, niin kyseessä on siis training scale, eli ns. pyramidi, johon on koottu pääpiirteet joita noudattaen hevosta tulisi kouluttaa/ratsastaa. Alhaalta ylös: rytmi, rentous, tuntuma, takaosan aktiivisuus, suoruus ja pyramidin huipulla kokoaminen. Kun edellinen asia ei ole kunnossa, seuraava ei voi harjoitella jne. 


Kun perusliikkuminen alkoi olla jälleen siedettävää, alettiin tekemään vastalaukassa enemmän kaariuria ja ravissa avoja ja väistöjä. Viime päivinä ollaan tehty siirtymisiä ihan urakalla ja pidempiä harjoitusravipätkiä. Varsinkin kun nyt ei ole voinut tehdä mitään megatreenejä, on helpottanut hurjasti vain yksinkertaisesti päättää yksi asia, johon keskittyy sillä ratsastuskerralla. Ei tule vahingossa tehtyä liikaa, ja se minkä tekee tulee tehtyä oikeasti kunnolla ja ajatuksella!

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetään meidän tallilla isot kaksipäiväiset koulukisat, ja näillä näkymin aloitetaan vihdoin meidänkin kisakausi ja mennään siellä heA:4. Ohjelma on Nupulle helppo, siinä ei ole oikeastaan kuin lisäykset mitä ei olla nyt tehty, joten katsottiin tämän sopivan ohjelmaan. Vaikka ei ollakaan täystreenissä, kisapäivä korvaa vain yhden rankemman päivän viikosta, ja sen jälkeen voidaan palautella sitten vaikka useampi. Veikkaisin nimittäin, että N vetää niinsanotun showvaihteen päälle huomatessaan mistä on kyse, ja paineleee menemään sellaista vauhtia että kukaan ei voi vain olla huomaamatta että Nuppu on paikalla...


torstai 20. huhtikuuta 2017

75. kevätkuulumiset

Heips!

Edellinen postaus on näköjään julkaistu nimellä "talvikuvia", ja siitäkin aikaa yli kuukausi, mutta täällä taas! Selostan kevään kuulumiset kuvien ohella, jotka valitettavasti suurimmilta osin puhelinkuvia parempien puutteessa.


12.3. TRS:n kisoissa mun oli alunperin oli tietenkin tarkoituksena mennä Nupulla jokin vaB mikä siellä oli, jolla oltaisiin saatu kausi mukavasti käyntiin. Helmikuun loppupuolella Nupulta löydettiin liukastumisesta johtuva vamma selästä, jonka takia se oli kevyellä. Sipulilla ei erityisesti tehnyt mieli mennä kisoihin, sillä vaikka se treenissä kulki älyttömän hyvin, tiesin että se olisi kisoissa täysi apina varsinkin kun edellisistä kisoistaa oli jo kauan aikaa. Valmentaja mut sitten suostutteli sinne menemään ratarutiinin hakemisen vuoksi, joten ilmoittauduin sitten mukaan. ("Haetaan ratarutiinia" -ajatuksella nyt ollaankin Sipulin kanssa kaikki kisat menty. Sen takia se tuntui erityisen masentavalta palata taas "vain" siihen, kun oli tietysti ollut odotukset Nupun saapumisestä lähtien siinä, että Nupun olessa kokeneempi kisakaveri saataisiin kisoihin tavoitteiksi välillä jopa jotakin tuloksiin liittyvääkin :D). Sipuli oli siis tarkoitus vapauttaa jo ajat sitten mun kisaratsun hommista, mutta tämä Nupun loukkaantuminen nyt vähän sotki yhtä jos toista suunnitelmaa...

Verkassa Sipuli oli ihan jees, mutta ehkä erityisesti siksi, että rata oli kauhuksemme pikkumaneesissa, joka Sipuliin yhdistettynä tarkoittaa varmaa apinointia, ei rata nyt ollut mikään erityinen menestys. Pari ok-pätkää, mutta pääosin hiukan jännittynyttä sekä loikkien ja köyrypukkien täytteistä menoa.Tulos muistaakseni jotakin 58% luokkaa, ei kuitenkaan siis edes huonoimmasta päästä :D Erityisen hyvät fiilikset ei arvattavasti jäänyt, mutta Sipuli on ollut taas kotona niin mukava ratsastaa että aika pian jatkettiin ihan hyvillä fiiliksillä :D


Maaliskuu jatkettiin nupun kanssa liikuttelua eläinlääkärin ohjeiden mukaan, käyntipainotteisesti ja kokoamista sekä tiukkoja kaarteita välttäen. Ensimmäisen kontrollin lähestyessä otettiin vähän ravia ja lopuksi muutama laukkapätkä mukaan. Olin jotenkin edennyt kokoajan siinä uskossa, että kontrollin koittaessa Nuppu olisi automaattisesti kunnossa. Oikeanpuoleinen kuva on sitten otettu kontrollin jälkeen, kun oli selvinnyt että vamma ei juurikaan ole parantunut. Lievästi sanottuna oli hiukan tyrmistynyt olo jonkin aikaa "tuomion" jälkeen. Tälle vammalle ilmeisesti kuitenkin tyypillistä parantua hitaasti. Seuraava kontrolli sovittiin sitten toukokuun puoliväliin, ja siihen asti jatketaan liikutusta samaan tapaan.


Muutaman päivän kuluttua kontrollista meillä oli kuitenkin toisenlaista ohjelmaa, sillä huhtikuun alusta muutettiin Wääksyyn Kangasalle! Niihamassa useamman vuoden pyörineenä nyt alkoi tuntua siltä, että heppa eikä minä viihdytty siellä enää niin hyvin, että teki mieli vaihtaa välillä maisemaa. Wääksyssä on tällä hetkellä myös meidän tarpeita ajatellen paremmat puitteet. Sipuli jäi edelleen Niihamaan asustelemaan.
Maaliskuussa olivat myös hevosmessut, joissa en tänä vuonna ollut töissä missään, vaikka molempina päivinä paikalla olinkin. Nupulle ostin Horsewaren sadeloimen, meillä kun oli vain yksi kaulakappaleeton versio. Myös uudet suojat ja bootsit löytyivät varsin edulliseen hintaan, edellisten siirryttyä vähän vaivihkaa tarhasuojiksi. Myös Equilinen huovat vetivät yllättäen mua puoleensa, ja ostin sitten vihdoin siistin kisahuovan ja kaveriksi yhden tummansinisen kouluhuovan.


Wääksy tarjoaa sijaintinsa ansiosta mukavasti maastoreittejä, joten niitä ollaan hyödynnetty nyt urakalla! Melkein kaikki talutuspäivät menevät maastossa, sillä jonkinlainen lenkki on paljon mielekkäämpi tehdä, kuin kävellä vain pihalla ympäriinsä saatika sitten maneesissa. Kävelystä on myös huomattavasti enemmän hyötyä, kun heppa kävelee reippaasti koko kropan läpi, niinkuin ne maastossa tapavat tehdä!


Kuten mainitsinkin, meidän muutosta seurasi tietenkin jonkinlainen "erkaantuminen" Sipulista, jonka kanssa onkin pari viime vuotta tullut varsin tiiviisti vietettyä <3 Enää en luonnollisesti voi toimia sen "hyvinvointivastaavana", mistä hommasta vastaa nyt taas sen omistaja. Kuitenkin yleensä viikonloppuisin, kun ehdin samana päivänä kahdelle tallille, käyn myös liikuttelemassa Sipulin. S on ollut pirteä oma itsensä ja liikkunut varsin kivasti! Se on jopa laihtunut hieman, eikä ole enää ihan kantavan tamman näköinen :D


Nupun viime viikkojen elämä kahdessa kuvassa: solariumissa lämmittelyä ja maastolenkkejä! :D


Viime viikolla uskaltauduttiin ulos maneesista kentälle, jonka pohja olikin jo ilahduttavan hyvässä kunnossa! Superkiva kun on tuommoinen kouluratsastusta varten suunniteltu kenttä.


Sipuli pääsi pari päivää sitten piiiitkästä aikaa reissuun, kun suuntana olivatkin näyttelyt! Olipa mullekin ensimmäinen kerta moisessa tapahtumassa, ja onneksi toiminkin vain auttavana käsiparina hoitamassa, Suskin esittäessä ja ratsastaessa Sipulin. Sipulin ollessa kotona varsinainen pönttöpää, aina se yllättää vieraissa paikoissa ollen oikea mallikansalainen! Kolmiossa juostessa (mulla ei oo ihan nää termit hallussa, sorry :D) Sipuli pisti oikein näppärästi kaviota toisen eteen, ja ratsain esittäessäkin oli suhteellisen asiallisesti. Hiukan se toki kalpeni muiden rinnalla niiden ollessa hienoja koulusukuisia liitokaviota, mutta Sipulikin kantakirjattiinkin yllättäen II-palkinnolla! Se sai jokaisesta arvostelukohdasta 7p eli yhteensä 35 pistettä. Pisteitä laskivat ainakin pieni koko (riemastuin jo kuullessani tuloksen 155cm, mutta vähennettyä hokkien tuoma 2cm jäi apinan kooksi 153cm...) sekä liikkeiden tulisi olla irtonaisemmat. Tämä tulos ylitti kuitenkin odotukset totaalisesti joten voitiin olla kaikki supertyytyväisiä!


Tässä pari viime kuukautta tiivistetysti! Nyt mulla on vähän kevyempi jakso koulussa, joten voisin koittaa postailla taas ahkerammin. Nupun menosta ei vähään aikaan saa treenipostausta tehtyä, mutta nyt olisi hyvä rako kaikelle muulle. Ajattelin tehdä mahdollisesti jonkinnäköisen ratsastushistoria- tai kysymyspostauksen, mikäli ehdotuksille löytyy kannatusta? Myös muita ideoita otetaan vastaan :)

torstai 2. maaliskuuta 2017

74. talvikuvia




Heissan!

Hiihtoloman kunniaksi vaki kuvauskaverimme Essi tuli taas käymään Tampereella, joten päästiin vihdoin ja viimein kuville! Nupun kanssa ei ollakaan saatu tämmöisiä pönötyskuvia vielä kertaakaan.

 Ollaan myös varmisteltu klinikalta kuntoutusohjeita tuohon Nupun vammaan liittyen, ja nyt oon saanut kasattua sille ohjelman seuraavaa kuukautta varten. Kun oon kirjoittanut joka päivälle ohjelman etukäteen, ei tule vahingossakaan edettyä liian nopeasti ja kevyet päivät eivät jää välistä. Aloitellaan selästä käyntityöskentelyllä loppuviikosta, alkuun lähinnä suoria ja ympyröitä mennen. Ekat ravit otetaan liinan päässä ilman ratsastajaa (mikäli neiti ei innostu liiaksi), ja niistä siirrytään ravisuoriin ratsastaja selässä. Muutaman viikon kuluttua ravataan ehkä loivia kaarteita ja maaliskuun viimeisellä viikolla otetaan muutama laukannosto. Maaliskuun viimeisinä päivinä on myös kontrolli, josta selviää sitten jatko... Toivotaan että maltillinen kuntoutus tekee tehtävänsä :P

tadaa! Nupun kunto talvella 2017. Se näyttää tosi pitkäjalkaiselta tässä?? Harmi kun mitään vertailukuvaa ei ole siitä kun se tuli meille. Ylälinja lähtee toivon mukaan parempaan suuntaan kun saadaan Nuppu kantamaan itsensä vähän paremmin, kesällä sitten uudet versiot!
plääh
Ja loppuun pari söpöilysopulia <3 Se seuraili kovin tarkkaavaisena tarhastaan meidän touhuja ja hörisi joka kerta kun mentiin ohi :D


tiistai 28. helmikuuta 2017

73. videopostaus tallipäivästä


Tälläistä tällä kertaa :D Äkillisen lopun syynä klassinen akunloppumisongelma, muu olennainen taitaakin selvitä videolta :P




lauantai 25. helmikuuta 2017

72. 8 vinkkiä - mihin käyttää aikansa kun hevonen on saikulla

Instagramin puolella kerroinkin jo, että juuri treenien sujuttua superhyvin, saatiin todeta pari viikkoa sitten klinkalla että Nuppu oli todennäköisesti tarhassa liukastuttuaan reväyttänyt lannernagan alasiteensä (älkää kysykö mikä se on, kovasti ell yritti selittää mutta ymmärrys ei ihan riittänyt :D). Se on jokatapauksessa selkärangan alapuolella jokin osa, joka tuo takaosaa alle. Ensi viikolla saan alkaa kävelemään selästä, ja sitten jatketaan maaliskuun loppuun asti muutaman minuutin ravipätkillä... Onneksi paranemisennuste on hyvä, vaikka se ottaakin aikansa.

Valitettavan ikävä fakta taitaa kuitenkin olla se, että lähes poikkeuksetta hevosenomistajat pääsevät kukin vuorollaan tilanteeseen, jolloin treenien sijaan voi vaan kävelyttää ja harjailla hevosta. Kuitenkin jos paranemisennuste on hyvä ja saikun ei ainakaan paria kuukautta enempää pitäisi kestää, ei kannata murehtimiseen käyttää määräänsä enempää aikaa!

Sipuli ja vauhtiraidat viime talvena kaulan ultrauksen jälkeen

1. vietä aikaa ei-hevoskavereidesi kanssa

En tiedä olenko ainoa jonka kavereilla alkaa olla jo mennyt hermo muhun, koska olen "aina tallilla". Saikun aikana tallilla menee kuitenkin huomattavasti vähemmän aikaa, kun valmennukset ja kisareissut jäävät täysin pois, joten sen ajan voi hyvin pyhittää.

2. kuntoile

Milloin olisikaan parempi aika panostaa omaan kuntoiluun, kun heppa on telakalla! Jonkinlainen, mielellään ratsastajille tai itseä varten tehty harjoitteluohjelma tekee reenistä mielekkäämpää ja tavoitteellisempaa. Oma huono fyysinen kunto on mielestäni "turha" este kehitykselle.

3. tee töitä maastakäsin

Varsinkin talvella maneesin kiertäminen taluttaen alkaa ennen pitkää kyllästyttää, joten samalla voi alkaa harjoittelemaan maastakäsin esimerkiksi pysähdyksiä ja peruutuksia (vain mielikuvitus on rajana, mulla se tosin päättyi noihin), vaikka ei varsinaiseksi narunpyörittäjäksi olisi ryhtymässäkään.


4. puunaa heppaa ja varusteita

Normiarkena, hepan ollessa kunnossa kuntoon- ja poislaitto tulee hoidettua harmittavan usein kiireellä ja varusteet jäävät puhdistamatta. Kun päivän liikunta muodostuu kävelystä, voi hepan kanssa viettää laatuaikaa harjaten sitä päästä häntään huolella tai vaikka jollakin hierontaharjalla hieroen. Myös klippaamattomat kiittävät kun otat kumiasuan käteen ja pyörittelet kutiavaa irtokarvaa pois!

Varusteille voi myös suorittaa perinpohjaisen pesun ja rasvauksen, miksei vaikka öljyämisenkin. Kaapin voi siivota huolella (en usko että oon ainoa jonka kaappi on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Aina.) ja loimihyllyn järjestää uuteen uskoon. Kaapeista voi myös löytyä jotakin tavaraa myytäväksi, ja tilisi saattaa olla ehkä kympin vähemmän miinuksella saikun ja useiden klinikkareissujen jäljiltä.


5. tee kaikkea, mitä et normaalisti ehtisi tekemään

Normitreenissä oleva hevonen ja tallilla käynti määrittävät varsin tehokkaasti  hevosenomistajan arki-iltojen sisällön, ja viikonloppuisin aikaa kuluukin huomaamatta koko päivä. Hevosen saikkuillessa on loistava tilaisuus tehdä kaikkea mitä ei normaalisti ehtisi! Edellämainittujen kohtien lisäksi panosta uudella tavalla opiskeluihin, päivitä välillä omaakin vaatevarastoa hepan loimihyllyn sijasta tai ratsasta mahdollisuuksien mukaan muiden hevosilla. Nimimerkillä yllätyin kuinka paljon asioita ehtii tekemään illan aikana, kun ei käy tallilla.

6. kerää treenimotivaatio huippuunsa

Jokaiselle tulee joskus päiviä kun, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ei jaksaisi ratsastaa. Hepan ollessa pidempään kunnossa unohtaa arvostaa terveitä päiviä ja hyviä reenejä. Pikku saikku toimii parhaimmillaan hyvänä motivaationpalauttajana, ja voi että miten innoissaan ollaan, kun vamma julistetaan parantuneeksi ja treenit saadaan taas aloittaa.


7. mielikuvaharjoittelu

Youtube on täynnä ratsastusvideoita puska ö-tasolta gp-tasolle asti, joten jokaiselle löytyy tavoiteltavaa. Kyran kirjaa ei voi koskaan lukea liikaa, ja omien ratsastusvideoiden katselustakin saa jotakin irti. Hyviä ratoja kannattaa käydä päässä läpi ja erityisesti käydä läpi sitä tunnetta, miltä hevonen todella tuntuu kun se on hyvä. Ratsastus on huomattavasti helpompaa, kun tietää mitä hakee.

+kouluratsastajat:

8. opettele tulevan kauden ohjelmat

Jos kisakaudelle paluu näyttää vielä lupaavalta, ohjelmia kannattaa opetella nyt! Itse olen ainakin varsin laiska opettelemaan täysin uusia ratoja, ja varsinkin luokissa ylöspäin siirryttäessä huomaa ettei ratsastakaan joka kisoissa sitä samaa tuttua ohjelmaa. Jos hepalla voi kävellä selästä, rataa voi työskennellä hieman soveltaen käynnissä, ja jos selkään ei pääse mikään ei estä radan läpi kävelemistä hepan tallustellessa perässä.



Muilla heppoja saikulla?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

71. puhelimen tyhjennys

1.Sipuli lähdössä maastoon 2. Nuppu poseeraa tavalliseen tapaansa, nää pesarikuvat ei lopu ikinä :D

 3. & 4. Nuppu nauttii hieronnasta Kangasalla 

 5. Sipulin mp kuvista ratsastuksen jälkeen. On hiki ja kutittaakin hirveästi joka puolelta :P 6. Ihan kuin olisi isonkin hevosen selässä, toinen tarkkana :D

 7. värikästä taivasta 8. Nuppu hikisenä reenin jälkeen muistaakseni joltain joululoman valkkuleiriltä Ypäjältä 

 9. Sipulin kanssa kentällä höntsäilemässä! Vihreiden suojien aikakausi on muuten vihdoin ohi (kuinkakohan monta vuotta se kestikin...), Sipuli sai upouudet mustat suojat ;) 10. ja maastossa

11. Nöppis after training 12. Tilattiin mulle tämmönen!! Sovitin Horzessa aikalailla vastaavilla koristeluilla tuota kypärää, mutta halusin siihen pieniä muutoksia, joten päädyin tilaamaan ihan oman. Mm. parit blingit jätin pois ja mulle tulevassa mallissa on "dressage strap", eli se jää takaa vähän ylemmäs jättäen nutturalle tilaa. Tuossa keskiosassa on siis mustilla blingeillä semmoinen kiekurakuvio :D Mun nykyinen kypärä on jo niin kulahtanut ja oon se päässä tippunutkin useemmin kun pari kertaa, joten olipahan aikakin hommata uusi :P

lauantai 11. helmikuuta 2017

70. kür- ja ratareeniä

Ai että en malta odottaa kesää ja kisoja ja valoisia ulkokuvia... Nää ruskeankellertävät maneesikuvat alkaa tursuta korvista ulos :D Muutama kuukausi enää, toisaalta oon kyllä nauttinu täysillä näin hyvästä reenikaudesta mikä meillä on ollut (ja sen tuomasta kiireydestä). Eilen sain vihdoin koeviikon viimeisen kokeen tehtyä alta pois niin nyt ehdin tämän bloginkin pariin.


Viime viikonloppuna oltiin jälleen kerran aluevalkuissa. Aikataulujen tultua (pari päivää ennen valmennuksia) mulle valkeni että mentäisiin ekana päivänä meidän kürejä, joten aloin kiiren vilkkaa opetettelemaan omaani... Hommaa vaikeutti se, että meidän tekemästä ohjelman "raakaversiosta" mulla ei ollut mitään muistikuvaa, ja oltiin se ainoastaan pariin kertaan menty läpi viime vuoden puolella... Kaivelin sitten siltä kerralta kuvattuja videoita ja yritin niiden avulla muistella, tosin esimerkiksi käynnistä ei videomateriaalia ollut lainkaan :D Suosittelen lämpimästi muita küriä tekeviä piirtämään kunnolliset kuviot suunnitelmasta, niin mietityt linjat ovat kunnolla paperilla, me kun skipattiin tämä vaihe syystä x paria epämääräistä luonnosta lukuunottamatta :D

Hannan kanssa mietittyämme saatiin taas ohjelma ajatuksen tasolla kasaan ja siihen kuntoon, että pystyin sen illalla ratsastamaan. Verkattiin ensin itseksemme, ja tehtiin sitten vielä Anun kanssa lyhyesti muutamia siirtymisiä ja muita perusjuttuja ennen kürejä. Anu piti samalla muille teoriaa kürin ratsastamisesta ja me kerrottiin vähän miten ollaan saatu omamme kasaan. Lopuksi sitten ratsastettiin vuorotellen omat ohjelmamme. Huvittavaa, kun vuosi sitten istuin samaisessa teoriassa ja koko teorian aihe kürin tekemisestä tuntui kaukaiselta ja ajattelin etten moiseen puuhaan pääse varmaan koskaan :D

varmaan ekaa kertaa ikinä oon näiden kuvien perusteella semi tyytyväinen mun istuntaan?? Okei pää meinaa vähän vielä karata eteen, mutta not bad


Nuppu tuntui aika hyvältä siihen nähden, että kotona olin samaisella viikolla saanut repiä hiuksia päästäni kun mikään ei meinannut sujua. Ensimmäisellä kerralla ohjelmaa ratsastaessani pääsin melkein raviohjelman loppuun, kunnes sain totaalisen black outin ja jouduin pysäyttämään kun ohjelman jatko unohtui täysin :D Onneksi hetken kelattuani loppu muistui, sillä ainoa paikka mistä ohjelma löytyi sillä hetkellä oli mun oma pää :P Aloitin sitten alusta, jotta saatiin kellotettua koko rata, ja tällä kertaa sain tehtyä koko ohjelman kunnialla loppuun. Saatiin tosi hyviä vinkkejä ja ideoita ohjelman parantamiseksi, joten seuraavaksi tekemään pikku muutoksia ja testailemaan niitä käytännössä! Ainakin maaliskuun maajoukkueleirillä jatketaan käsittääkseni kürin parissa.


Sunnuntaina paikalla oli tuomareita joten päästiin ratsastamaan ohjelmia. Päätin mennä junnujen ohjelmista helpoimman eli esiohjelman. Mennään se itseasiassa myös maaliskuussa ekoissa? kisoissa. Ratsastin itseasiassa samaisen ohjelman syksyllä rataharkoissa, saatiin löysähköllä arvostelulla 60%, radan ollessa lähes katastrofaalinen... :D Tällä kertaa oikeasti hämmästyin miten radan ratsastaminen oli oikeasti kivaa, sillä Nuppu tuntui superhyvältä ja oli hyvin avuilla, ja pystyin keskittymään joka liikkeen ratsastamiseen täysillä! Esimerkiksi kulmien huolella ratsastaminen on ihan supertärkeää, sillä jos niissä ei saa valmisteltua seuraavaa tehtävää, siihen ei välttämättä ole enää aikaa kulman jälkeen... Nyt kun Nuppu oli hyvin avuilla, tämä ei tuottanut enää ongelmia toisin kuin syksyllä. Saatiin tuosta reilu 65%, varsinaisia rikkoja radalla ei tullut, mutta sulkuja pitää vähän vielä reenata ja muistaa muutama puolipidäte lisää. Kuitenkin kaikenkaikkiaan oon supertyytyväinen koko viikonloppuun!
 
huomaa alahuuli

Tämä ohjelma tuntui nyt jopa mukavan "helpolta", joten nyt voidaan hyvillä mielin siirtyä reenamaan enemmän joukkarin ja henkkarin juttuja, joissa tapahtuu jo vähän nopeammin asioita. Oon ollut tosi tarkka siitä, että en halua mennä liian nopeasti vaikeampiin juttuihin, jos edelliset eivät suju.... Tässä talven aikana mun on kuitenkin ollut pakko opetella vaB jutut kisakuntoon vielä vähän uuden hevosen kanssa ja aika nopeaan tahtiin. Aika pitkälti ollaan jouduttu reenaaman mun mukavuusalueen ulkopuolella, mutta nyt alkaa tuntua jo siltä että on siitä jotakin hyötyäkin ollut! Onneksi Nupulle nämä jutut eivät tuota vaikeuksia, mun täytyy vain opetella pyytämään en siltä :P Kisakauden aloitusajankohta on ollut jo pidempään ainakin suurinpiirtein tiedossa, joten helposti on vähän iskenyt paniikki ja kiire että miten tässä ehtii opetella niin paljon kaikkea uutta ennen sitä... Nyt oon kuitenkin taas ihan luottavaisin mielin liikkeellä, ja reeniaikaa vielä hyvin jäljellä!


Onko muilla jo kisasuunnitelmia?
+ täpätkää tuohon sivupalkissa olemaan kyselyyn postaustoiveita!