maanantai 14. toukokuuta 2018

89. kisakausi käyntiin!

(c) aaveen.net

(c) aaveen.net

Täällä olikin pitkään hiljaista, lähinnä keväällä olleen kirjoitusurakan ja muiden abivuoden tuomien kiireiden vuoksi. Nyt alkaa helpottaa, vaikka mulla tosin koulu jatkuukin, sillä valmistun vasta syksyllä. Nupun kanssa treenailtiin talvi rauhassa ja ei otettu mitään kiirettä kisoihin. Tänä vuonna olen siis nuorissa ratsastajissa, joten ikäluokkakilpailuissa ohjelmat ovat tasoltaan vaativaa A:ta ja PSG:tä. Nuppu osaa tehdä niissä tulevat asiat (sarjavaihdot joka 3. ja 4. askeleella) sekä puolipiruetit hyvin, mutta niissä kuuluisissa perusasioissa on yhä reilusti tehtävää. Ollaan treenattu muun muassa sitä, että piruettilaukassakin Nuppu pysyisi nopeana ja pohkeen edessä sekä ravissa puolestaan sitä, ettei se juoksisi alta pois… Työtä riittää!

Kiitos Karlalle hoitoavusta ja kuvista!! <3 Nämä kaikki kuvat muutamaa viimeistä lukuunottamatta Ainon kisoista. Pari vikaa ovat Wääksystä.


Ypäjällä 22.4. olleet kolmipäiväiset kisat tuntuivat meille sopivalta hetkeltä palailla kisaradoille talven jäljiltä. Päätettiin ottaa ennen tason nostoa muutama startti vaB-tasolla jolla viime kausikin kisattiin, jotta saadaan taas vähän fiilistä radalla ratsastamiseen. Ypäjällä ohjelmana oli vaB:0, joka sinänsä on kovin helppo, mutta ei millään tavalla kuitenkaan meille eduksi… :D Mm. keskilaukat ympyrällä tuottivat todella harmaita hiuksia, ja ohjelman sisältäessä huimat 14 arvostelukohtaa (normaalisti ~25 ), ei ole varaa ottaa kovin montaa 5 tai 5,5 ilman että se näkyy heti lopullisissa prosenteissa.

Meidän tavoitteena oli saada rento ja sujuva rata, josta mulle ja Nupulle jäisi hyvä mieli. Verkassa Nuppu oli superhyvä, mutta radalle pääsi vähän juoksemaan eikä oikein kuunnellut mua. Radasta tuli kuitenkin rikkeetön, mutta kuten mulle tuli ensimmäisenä videon nähtyäni mieleen, se oli vähän mitään sanomaton. Nuppu osaa olla oikealle päälle sattuessaan ihan näyttäväkin, mutta jäädessää löysäksi ja pitkäksi se ei todellakaan näytä kovin hyvältä. Sitä se tuolla Ypäjän radalla todella oli, ja pisteet pysyivätkin sinnikkäästi 6-6,5 :D Ei yhden yhtä seiskaa! Tuomarit pitivät tiukahkon skaalansa kuitenkin läpi luokan, sillä meidän tulos 62,5% riitti sijoitukseen 10./39. 


 Seuraavat kisat käytiin tasan viikon päästä Ainossa. Ohjelmana tällä kertaa vaB junnujen esiohjelma, jota olenkin ylivoimaisesti ratsastanut eniten Nupun kanssa. Tällä(kin) Nuppu oli jo verkassa tosi kiva, ja otinkin tavoitteeksi säilyttää sen yhtä hyvin avuilla radallakin. Ainossa sää ei oikein suosinut meitä, sillä koko meidän paikallaoloajan satoi enemmän tai vähemmän… Hyvin kuitenkin selvittiin hiukan väriä saaneita ratsastushousuja lukuunottamatta! Tällä kertaa myös sain säilytettyä hyvän fiiliksen radallakin! Rata oli varmasti yksi mun ja Nupun parhaita tähän mennessä, ainakin siltä kannalta millainen Nuppu on ratsastaa. Vielä viime kesänä se oli niin hidas ja raskas radalla että raviohjelman päätteeksi olin lievästi sanottuna tuskissani, mutta nyt Nuppu pysyy jo paljon paremmin omilla jaloillaan. Ilman lopputervehdyksessä tullutta rikkoa oltaisiin saatu varmaan lähelle 65%, mutta koska Nuppu jysähti tyylikkääseen pysähdykseen monta metriä ennen kirjainta ansaiten numeron 4, meidän prosentit jäivät 64,1. Toiselta tuomarilta yli 65 kuitenkin! Ollaan jo jonkun aikaa junnattu tällä 61-64 prosenttien tulostasolla, vähän houkuttaisi jo saada parempia prosentteja 😉 Mutta eipä niitä saa kuin ratsastamalla paremmin! Sijoituttiin kuitenkin täällä(kin) 9./40.! Sekä tämä että Ypäjän luokat olivat kaikille avoimia, jonka takia molemmissa noin valtava määrä lähtöjä. Ikäkausiluokkiin ja varsinkaan nuoriin ei yleensä ole tuota määrää tulijoita, mitä nuorten luokkia nyt on seurannut on siellä ollut poikkeuksetta se joku 5-10 ratsukkoa.
  

Tässä välissä pidettiin yksi viikonloppu huilia kotona, ennen kuin meidän oli tarkoitus siirtyä vaA-ohjelmiin seuraavissa kisoissa! Tämä ”siirtymä” tuli aika hyvään kohtaan, kun vaB ohjelmat alkoivat tuntua jo vähän tylsiltä :D ”Vapaa” viikonloppuna talkoiltiin kuitenkin tallilla tarhansiivouksen merkeissä ja rakennettin vielä päivän päätteeksi kouluaidat kentälle. Saatiin siinä sitten vihdoin kellotettua meidän kür! Tein sen ohjelman joskus aikaisemmin keväällä valmiiksi, ja siitä asti se on odotellut sitä että oltaisiin valmiita suoriutumaan siitä kokonaan :D Joskus talvella aluevalkussa mentiin kerran nuorten esiohjelma läpi, ja silloin se oli lievästi sanottuna katastrofi. Nyt ratsastin ensimmäistä kertaa sen jälkeen tuon tasoisen ohjelman läpi, ja olihan siinä alkuun vähän haparointia mutta yllättävän hyvin selvittiin! Ohjelma oli vielä osittain tosi kiva ratsastaakin, tuntui sillä tavalla sopivalta mulle ja Nupulle. Sehän tässä olikin tavoitteena! Täytyy katsoa pitääkö ratsastaa sitä vielä uudelleen läpi pienten muutosten kanssa (tuo oli vähän liian pitkä), niin sitten päästään musiikkien tekoon. Tarkoitus olisi päästä esittämään se ekaa kertaa Lappeenrannan Future Cupissa heinäkuun lopulla.


Nyt helatorstaina oli siis vaA-debyyttimme vuoro Vihdissä! Luokka oli päätetty sijoittaa heti päivän ensimmäiseksi ja mut luokan toiseksi lähtijäksi, joten herätyskello pirahti soimaan mukavasti ennen kolmea ja tallilla oltiin ennen viittä… :D Kuten kirjoitin, Nuppu on tähän asti ollut kisoissa heti verkassa tosi kiva. Tosi kivalla tarkoitan, että se on paljon parempi mitä kotona yleensä koskaan, edes hyvinä päivinä :D Ehkä kisatunnelmasta Nuppu virittyy tarpeeksi teräväksi, en tiedä, mutta hyvä näin! Olin kuitenkin valmistautunut jo että se ei voi joka kerta olla niin hyvä, mutta Vihdin kentällä ohjat käteeni kerätessä mulla oli taas heti alusta lähtien notkea ja eteenpäinpyrkivä heppa alla. 


Tietysti kun siirryttiin vaativampaan luokkaa, piti myös mun verryttelynkin vähän muuttua. Yleensä mun verryttely sisältää käyntityöskentelyn, lyhyen keventelyn ja aika pitkän jakson laukkatyöskentelyä, sillä siinä saan Nupun parhaiten läpi ja takajaloilleen. Laukassa teen taivutuksia, paljon vastalaukkaa ja siirtymisiä laukan sisällä. Kun Nuppu on jo vähän vertynyt, voin alkaa käskeä sitä vähän nopeammaksi laukassa, jolloin se alkaa tulla vasta kunnolla pohkeen eteen. Lyhyiden välikäyntien jälkeen tehdään parit avot ja sulut ravissa sekä laukassa. Nyt lisänä tehtiin molempiin suuntiin vähän piruettilaukkaa ja yhden puolipiruetit sekä yhdet sarjavaihdot. Tähän kuluu aikaa noin 40 minuuttia, Nupun kanssa olen todennut että mieluummin vähän lyhyt verkka on parempi kuin pitkä! Ainiin ja vaativa A tarkoitti myös sitä, että pääsin koeajamaan mun frakin! Siihen jouduttiin tekemään pieniä fiksauksia, mutta hyvin se lopulta istui.

Rata oli lopulta ihan super hyvä ekaksi vaativaksi A:ksi! Sain esitettyä mm. neloset puhtaasti, jonka arvelin olevan yksi kompastuskivi ihan mun oman laskupään takia :D Yksi -2 pistettä tuli väärinratsastuksesta kun menin lisätyn käynnin väärään pisteeseen…  Muuten yllättävän hyvä rata, samat ongelmathan meillä edelleen oli kuin niissä vaB-ohjelma. Sulkuja en vaan osaa ratsastaa, ja Nuppu enemmän ylämäkeen ja kantamaan paremmin, näistä tuomaritkin kirjoittivat. Kuitenkin useita seiskoja, mm. lisätystä käynnistä ja lisätystä ravista, yksittäisistä vaihdoista ja nelosista! Tuloksena reilu 61%, ja tällä luokan ensimmäinen ei-sijoittunut. Ei voi olla kuin tyytyväinen, silllä Nuppu oli radalla tosi hyvä ratsastaa ja sain esitettyä kaikki liikkeet.

 

Lauantaina sitten yhden välipäivän jälkeen meillä oli ohjelmassa sama vaA nuorten esiohjelma, kuin torstaianakin oltiin Vihdissä menty. Kisat olivat tällä kertaa meillä kotona Wääksyssä. Sää oli lauantaina erittäin kuuma, ja verkassa huomasin, että kotikisa ei ole meille välttämättä se paras vaihtoehto lainkaan... En saanut Nuppua nimittäin ollenkaan siihen hyvään kisamoodiin mitä juuri kehuin, ja verkassa jouduin tekemään ihan tosisssani töitä että saisin Nuppua edes vähän läpi. Pätkiä se olikin tosi kiva, mutta radalle mennessä se ei juuri malttanut kuunnella mua ja liike ei tullut ollenkaan selän läpi. Vähän ikävä fiilis lähteä ratsastamaan rataa, mutta siinä oli vaan pakko tehdä parhaansa ja yrittää rämpiä rata läpi. Torstaina meille 7 arvoiset lisätty ravi ja neloset menivät lauantaina kokonaan rikki ja niistä saatiin 4 ja 1, eikä muutenkaan esiinnytty oikein eduksemme. Huonoimpia ja haastavampia ratoja Nupun kanssa koskaan! Tulos yllättäen silti reilu 60%, mutta tuomarit tuntuivat arvostelevan aika paljon löysemmällä skaalalla kuin Vihdissä. Tulosten perusteella nämä radat eivät siis oikein vertailukelpoisia, mutta Vihdissä saatua fiilistä lähdetään tavoittelemaan jatkossakin. 

Nämä kuvat Wääksystä

Nupun kanssa otetaan nyt useampi päivä rennosti, maastoillaan ja kävellään paljon niin että se saa palautua kunnolla. Huomasi kyllä, että kun se ei ole pariin vuoteen tuon tasoisia ratoja suorittanut kokonaisuudessaan läpi, että oli silläkin rankka viikonloppu. Seuraavat kisat todennäköisesti Tampereella parin viikon päästä :)

torstai 4. tammikuuta 2018

88. lastausongelmia - apua Kari Vepsältä


Kaikista kuvista kiitokset Karla Rasilainen!

 
Meillä on oikeastaan vuoden verran ollut hiukan vaihtelevasti haasteita lastauksen suhteen. Alkuun ongelmat oli aika pieniä ja esimerkiksi liinojen tai kaurojen ( :D) avulla saatiin Nuppu traileriin suht helposti. Liinoista ja kauroista meni kuitenkin teho aika nopeasti, ja lastausaika alkoi venyä huonoina päivinä kolmeenkin tuntiin. Lopulta lastausoperaatio meni siihen, että saatiin joku muu ihminen auttamaan, joka saattoi saada sen kyytiin yllättävänkin helposti. No mitä Nuppu sitten teki, kun oli kerta niin haastavaa? Tyypillisesti se meni poikittain lastaussillalla, peruutti trailerista ulos ennenkuin takapuomia saatiin kiinni, hyppi pystyyn, ei suostunut liikkumaan eteenpäin tai vain jyräsi paikalta pois.

Reissaaminen ei ollut enää kovin mukavaa, kun lastauksesta sai aina ylimääräisen stressinaiheen, varsinkaan kun siihen tarvittavaa aikaa ei voinut oikein tietää etukäteen. Ongelma ei varsinaisesti ollut siinä, että Nuppu ei ikinä menisi kyytiin. Aina me ollaan päästy lähtemään reissuihin, mutta lastaus ei vain ollut millään tavalla varmalla pohjalla, Nuppu teki yksinkertaisesti tasan niinkuin se itse halusi :D Saatiin yhdeltä ihanalta tallilaiseltakin apua ja harjoiteltiin kotona lastausta useita kertoja, ja se sujuikin jo tosi paljon paremmin muun ihmisen lastatessa, mutta tilanne palasi lähes ennalleen kun mä olin se ihminen joka lastasi,

väsy :D

Meiltä loppui yksinkertaisesti ideat ja vähän motivaatiokin kaikkeen lastaukseen liittyen, joten päätettiin kysyä apua Kari Vepsältä. Useampi tuttu kertoi saaneensa Vepsältä apua ongelmiinsa ja yhdellä Vepsän kurssilla olin ollut katsojana, mutta sen kummemmin en ollut kuitenkaan Vepsän oppeihin perehtynyt. Suhteellisin avoimin mielin siis lähdettiin kohti Karkkilaa ja Vepsän tallia, tosin oltiin hiukan myöhässä paikalla, kun lastaukseen meni aikaa hiukan kauemmin kuin kuvittelimme :D

Perille tultuamme Nuppu pääsi tutustumaan pyöröaitaukseen ihan itsekseen. Käytiin sitten Vepsän kanssa meidän ongelmat läpi, ja oltiin kaikki samaa mieltä siitä, että varsinkin kisahevosen kanssa lastauksen pitää sujua kuin vettä vaan. Me saatiin sitten mennä pyöröaitauksen viereiseen katsomoon vilttien alle isän kanssa, kun Vepsä aloitteli Nupun kanssa työskentelyä ympyrässä. Vepsä selosti koko ajan samalla kun teki, ja oli mielenkiintoista nähdä miten Nuppu suhtautui tämmöiseen uudenlaiseen otteeseen :D Perusajatuksena oli että ihmisestä tehdään nyt johtaja. Aikaisemmin Nuppu on ajatellut lähestyvän ihmisen "alamaisena" tai korkeintaan ruokkijana, vaikka pääasiassa se onkin käyttäytynyt ihan hyvin. Ongelmat ovat tulleet ilmi vasta lastauksessa.

väsy :D


Tätä johtaja-ajatusta lähdettiin työstämään sen periaatteen kanssa, että hevonen ei saa kääntää takapuolta ihmiselle. Käytännössä siis ympyrässä liikkuessaan hevosen piti kääntyä aina niin, että pää oli ihmistä kohti. Toinen perusperiaatteista oli, että hevonen ei saa tulla ihmisen eli johtajan reviirille ilman lupaa. Vepsä korosti myös kovasti sitä miten hevonen on luotu liikkumaan, ja miten niiden pitää saada yksinkertaisesti liikkua tarpeeksi!

Hetken ympyrässä pyörimisen jälkeen otettiin työvälineet käyttöön, jotka olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan naruriimu ja köysi. Vepsä alkoi sitten tekemään Nupun kanssa neljää perusharjoitusta, jotka samalla sain "kotitehtäviksi".  Ensimmäinen oli peruutus, toinen luoksetulo, kolmas seuraaminen niin, että hevonen pysähtyy kun mä pysähdyn, ja neljäs kääntyminen niin, että heppa seisoo paikoillaan ja kääntyy mun mukana kun kävelen sen ympärillä. Kuulostaa tosi yksinkertaisilta, ja näitä käytännössä tuleekin tehtyä paljon ihan perus arjessa. Nyt sain kuitenkin tosi hyvät ja selkeät ohjeet miten näitä teen, jolloin tekemisestä tulee vähän johdonmukaisempaa aikaisempaan verrattuna. Näistä perusharjoituksista siis kaikki lähtee. Lastausta varten Vepsä opetti Nupulle lisäksi ns. lähetyskäskyn.

Parin tunnin verran työskenneltiin pyöröaitauksessa, jonka jälkeen lähdettiin käymään vielä "temppuradalla". Siellä oli kaikenmaailman erikoisuuksia, mm. uimapötkylöistä ja muovipussinriekaleista tehtyjä portteja sekä "kiikkulauta" (samanlainen mitä koirilla agilityssä)! Näistä kaikista pikku Nuppu porhalsi läpi pariin otteeseen, ja sitten siirryttiin trailerin luo.


Trailerin kanssa perusajatuksena oli, että trailerin takaosa on työskentelyaluetta. Esim. jos laitetaan hevosta kuntoon, se tehdään aina muualla kuin trailerin takana. Trailerissa sisällä taas on "ravintola auki", siellä saa olla rauhassa ja syödä. Mikäli traileriin kyytin meno ei miellytä, trailerin takana joutuu töihin. Lastaussillalla/sen edessä saa seistä myös rauhassa, mikäli pää on traileriin päin. Sitten otettiin käyttöön ympyrässä opetettu lähetyskomento. Seison hevosen vasemmalla puolella, köysi vasemmassa kädessä ja häntä oikeassa kädessä. Ensin nostan vasemman käden "ylös", ja ikäänkuin osoitan hevoselle suuntaa traileria kohti. Mikäli hevonen ei liiku eteenpäin alan naksuttamaan suulla, jos vieläkään ei tapahdu mitään, voin huomauttaa sitä köyden päällä lavalle. Jos Nuppu poikittaa trailerin sivuille, voin taas huomauttaa köydellä, että tämä ei käy. Jos heppa peruuttaa, sitten peruutetaan niin kauan että se ei ole enää mukavaa. Näillä kun työskenneltiin, tajusi Nuppukin aika nopeasti, että helpoimmalla pääsee menemällä traileriin. Nuppu onneksi myös esitti kaikki huonot tapansa kun Vepsä teki sen kanssa, joten saatiin niihin kaikkiin hyvät ohjeet :D Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen Nuppu meni kädellä osoittamalla traileriin, eikä meinannut haluta tulla pois sieltä vaikka pyydettiin. Mutta Vepsäkin totesi että aika vahva tamma on, sen verran kauan se sillekin pisti hanttiin... :D Sen sitä saa kun ostaa punaisen tamman!

Ennen lähtöä mä lastasin Nupun vielä itse pari kertaa, ja katsottiin että osaan tehdä ne neljä perusharjoitusta maastakäsin. Vepsän tekeminä ne näyttivät tosi yksinkertaisilta, mutta pitkää ja painavaa köyttä oli yllättävän vaikea käsitellä! Tärkeintä kaikkea koulutusta tehdessä on kuitenkin se, että osaa itse reagoida tarpeeksi nopeasti, oli kyse sitten palkitsemisesta tai sanomisesta hevoselle että tuo ei käy.


Tästä käynnistä on nyt pari viikkoa, ja ollaan tehty pari kolme kertaa lastausharjoituksia, niin että joka viikko tulisi vähintään kerran lastattua se. Muita maastakäsittelyharjoituksia olen tehnyt aina kun vain olen ollut Nupun kanssa liikkeellä, maneesiin kulkiessa ja tarhasta hakiessa. Esimerkiksi kaikista oviaukoista kuljen aina niin, että lähetän Nupun samaan tyyliin kuin traileriin mennessä. Lastausharjoituksissa Nuppu on alkuun ollu vähän eri mieltä kyytiin menosta, mutta nyt harjoittelu on ollut mielekästä, kun mulla on selvät ohjeet mitä pitää tehdä! Ja ne ovatkin toimineet, sillä joka harjoituskerta on päättynyt hyvin, Nuppu seisoo kopissa tasan niin kauan kuin minä haluan. Yhdellä valmennusreissulla ollaan myös käyty, ja oli kyllä ihanaa lähteä, kun molempiin suuntiin Nuppu lastautui kuin unelma! Koko ajan odottelen, että milloin Nuppu alkaa kyseenalaistamaan näitä uudelleen, sillä sen se varmasti tekee... Mutta jatkamme harjoituksia :D

Lopputuloksena siis olen erittäin tyytyväinen että lähdettiin hakemaan apua Vepsältä. Oltaisiin oikeastaan voitu mennä aikaisemminkin... Varmasti on muitakin tapoja ratkoa ongelmia lastaukseen tai mihin tahansa muuhun liittyen, mutta tästä jäi meille kyllä hyvä kokemus! Ja ennenkaikkea tässä oli varmasti kyse myös meidän ihmisten kouluttamisesta, ei varmasti jollakin kokeeneemmalla hevosihmisellä olisi ikinä tullutkaan mitään ongelmia Nupun kanssa. Uskon myös, että vaikka saatiin tästä apua ennenkaikkea lastaukseen, niin myös muu eläminen helpottuu. Esimerkiksi kun laitetaan kisapaikalla Nuppua kuntoon, se seisoo paikoillaan (eikä hyöri ja pyöri) ja taluttaessa tulee minne haluan eikä rynni haluamaansa suuntaan. Pieniä juttuja, mutta lisäävät turvallisuutta hevosten kanssa toimiessa ja helpottavat kummasti :)

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

87. Hyvää joulua!



Hyvää joulua kaikille! Tämän vuoden joulukuvissa päästiin vähän helpommalla viime vuoteen verrattuna, kiitos kuvista Karlalle :) Ja viime vuonna en näköjään hirveästi tykännyt hymyillä niin että hampaat näkyisivät, nyt olen saanut raudat pois niin kelpaa virnistellä!