torstai 4. tammikuuta 2018

88. lastausongelmia - apua Kari Vepsältä


Kaikista kuvista kiitokset Karla Rasilainen!

 
Meillä on oikeastaan vuoden verran ollut hiukan vaihtelevasti haasteita lastauksen suhteen. Alkuun ongelmat oli aika pieniä ja esimerkiksi liinojen tai kaurojen ( :D) avulla saatiin Nuppu traileriin suht helposti. Liinoista ja kauroista meni kuitenkin teho aika nopeasti, ja lastausaika alkoi venyä huonoina päivinä kolmeenkin tuntiin. Lopulta lastausoperaatio meni siihen, että saatiin joku muu ihminen auttamaan, joka saattoi saada sen kyytiin yllättävänkin helposti. No mitä Nuppu sitten teki, kun oli kerta niin haastavaa? Tyypillisesti se meni poikittain lastaussillalla, peruutti trailerista ulos ennenkuin takapuomia saatiin kiinni, hyppi pystyyn, ei suostunut liikkumaan eteenpäin tai vain jyräsi paikalta pois.

Reissaaminen ei ollut enää kovin mukavaa, kun lastauksesta sai aina ylimääräisen stressinaiheen, varsinkaan kun siihen tarvittavaa aikaa ei voinut oikein tietää etukäteen. Ongelma ei varsinaisesti ollut siinä, että Nuppu ei ikinä menisi kyytiin. Aina me ollaan päästy lähtemään reissuihin, mutta lastaus ei vain ollut millään tavalla varmalla pohjalla, Nuppu teki yksinkertaisesti tasan niinkuin se itse halusi :D Saatiin yhdeltä ihanalta tallilaiseltakin apua ja harjoiteltiin kotona lastausta useita kertoja, ja se sujuikin jo tosi paljon paremmin muun ihmisen lastatessa, mutta tilanne palasi lähes ennalleen kun mä olin se ihminen joka lastasi,

väsy :D

Meiltä loppui yksinkertaisesti ideat ja vähän motivaatiokin kaikkeen lastaukseen liittyen, joten päätettiin kysyä apua Kari Vepsältä. Useampi tuttu kertoi saaneensa Vepsältä apua ongelmiinsa ja yhdellä Vepsän kurssilla olin ollut katsojana, mutta sen kummemmin en ollut kuitenkaan Vepsän oppeihin perehtynyt. Suhteellisin avoimin mielin siis lähdettiin kohti Karkkilaa ja Vepsän tallia, tosin oltiin hiukan myöhässä paikalla, kun lastaukseen meni aikaa hiukan kauemmin kuin kuvittelimme :D

Perille tultuamme Nuppu pääsi tutustumaan pyöröaitaukseen ihan itsekseen. Käytiin sitten Vepsän kanssa meidän ongelmat läpi, ja oltiin kaikki samaa mieltä siitä, että varsinkin kisahevosen kanssa lastauksen pitää sujua kuin vettä vaan. Me saatiin sitten mennä pyöröaitauksen viereiseen katsomoon vilttien alle isän kanssa, kun Vepsä aloitteli Nupun kanssa työskentelyä ympyrässä. Vepsä selosti koko ajan samalla kun teki, ja oli mielenkiintoista nähdä miten Nuppu suhtautui tämmöiseen uudenlaiseen otteeseen :D Perusajatuksena oli että ihmisestä tehdään nyt johtaja. Aikaisemmin Nuppu on ajatellut lähestyvän ihmisen "alamaisena" tai korkeintaan ruokkijana, vaikka pääasiassa se onkin käyttäytynyt ihan hyvin. Ongelmat ovat tulleet ilmi vasta lastauksessa.

väsy :D


Tätä johtaja-ajatusta lähdettiin työstämään sen periaatteen kanssa, että hevonen ei saa kääntää takapuolta ihmiselle. Käytännössä siis ympyrässä liikkuessaan hevosen piti kääntyä aina niin, että pää oli ihmistä kohti. Toinen perusperiaatteista oli, että hevonen ei saa tulla ihmisen eli johtajan reviirille ilman lupaa. Vepsä korosti myös kovasti sitä miten hevonen on luotu liikkumaan, ja miten niiden pitää saada yksinkertaisesti liikkua tarpeeksi!

Hetken ympyrässä pyörimisen jälkeen otettiin työvälineet käyttöön, jotka olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan naruriimu ja köysi. Vepsä alkoi sitten tekemään Nupun kanssa neljää perusharjoitusta, jotka samalla sain "kotitehtäviksi".  Ensimmäinen oli peruutus, toinen luoksetulo, kolmas seuraaminen niin, että hevonen pysähtyy kun mä pysähdyn, ja neljäs kääntyminen niin, että heppa seisoo paikoillaan ja kääntyy mun mukana kun kävelen sen ympärillä. Kuulostaa tosi yksinkertaisilta, ja näitä käytännössä tuleekin tehtyä paljon ihan perus arjessa. Nyt sain kuitenkin tosi hyvät ja selkeät ohjeet miten näitä teen, jolloin tekemisestä tulee vähän johdonmukaisempaa aikaisempaan verrattuna. Näistä perusharjoituksista siis kaikki lähtee. Lastausta varten Vepsä opetti Nupulle lisäksi ns. lähetyskäskyn.

Parin tunnin verran työskenneltiin pyöröaitauksessa, jonka jälkeen lähdettiin käymään vielä "temppuradalla". Siellä oli kaikenmaailman erikoisuuksia, mm. uimapötkylöistä ja muovipussinriekaleista tehtyjä portteja sekä "kiikkulauta" (samanlainen mitä koirilla agilityssä)! Näistä kaikista pikku Nuppu porhalsi läpi pariin otteeseen, ja sitten siirryttiin trailerin luo.


Trailerin kanssa perusajatuksena oli, että trailerin takaosa on työskentelyaluetta. Esim. jos laitetaan hevosta kuntoon, se tehdään aina muualla kuin trailerin takana. Trailerissa sisällä taas on "ravintola auki", siellä saa olla rauhassa ja syödä. Mikäli traileriin kyytin meno ei miellytä, trailerin takana joutuu töihin. Lastaussillalla/sen edessä saa seistä myös rauhassa, mikäli pää on traileriin päin. Sitten otettiin käyttöön ympyrässä opetettu lähetyskomento. Seison hevosen vasemmalla puolella, köysi vasemmassa kädessä ja häntä oikeassa kädessä. Ensin nostan vasemman käden "ylös", ja ikäänkuin osoitan hevoselle suuntaa traileria kohti. Mikäli hevonen ei liiku eteenpäin alan naksuttamaan suulla, jos vieläkään ei tapahdu mitään, voin huomauttaa sitä köyden päällä lavalle. Jos Nuppu poikittaa trailerin sivuille, voin taas huomauttaa köydellä, että tämä ei käy. Jos heppa peruuttaa, sitten peruutetaan niin kauan että se ei ole enää mukavaa. Näillä kun työskenneltiin, tajusi Nuppukin aika nopeasti, että helpoimmalla pääsee menemällä traileriin. Nuppu onneksi myös esitti kaikki huonot tapansa kun Vepsä teki sen kanssa, joten saatiin niihin kaikkiin hyvät ohjeet :D Vajaan tunnin työskentelyn jälkeen Nuppu meni kädellä osoittamalla traileriin, eikä meinannut haluta tulla pois sieltä vaikka pyydettiin. Mutta Vepsäkin totesi että aika vahva tamma on, sen verran kauan se sillekin pisti hanttiin... :D Sen sitä saa kun ostaa punaisen tamman!

Ennen lähtöä mä lastasin Nupun vielä itse pari kertaa, ja katsottiin että osaan tehdä ne neljä perusharjoitusta maastakäsin. Vepsän tekeminä ne näyttivät tosi yksinkertaisilta, mutta pitkää ja painavaa köyttä oli yllättävän vaikea käsitellä! Tärkeintä kaikkea koulutusta tehdessä on kuitenkin se, että osaa itse reagoida tarpeeksi nopeasti, oli kyse sitten palkitsemisesta tai sanomisesta hevoselle että tuo ei käy.


Tästä käynnistä on nyt pari viikkoa, ja ollaan tehty pari kolme kertaa lastausharjoituksia, niin että joka viikko tulisi vähintään kerran lastattua se. Muita maastakäsittelyharjoituksia olen tehnyt aina kun vain olen ollut Nupun kanssa liikkeellä, maneesiin kulkiessa ja tarhasta hakiessa. Esimerkiksi kaikista oviaukoista kuljen aina niin, että lähetän Nupun samaan tyyliin kuin traileriin mennessä. Lastausharjoituksissa Nuppu on alkuun ollu vähän eri mieltä kyytiin menosta, mutta nyt harjoittelu on ollut mielekästä, kun mulla on selvät ohjeet mitä pitää tehdä! Ja ne ovatkin toimineet, sillä joka harjoituskerta on päättynyt hyvin, Nuppu seisoo kopissa tasan niin kauan kuin minä haluan. Yhdellä valmennusreissulla ollaan myös käyty, ja oli kyllä ihanaa lähteä, kun molempiin suuntiin Nuppu lastautui kuin unelma! Koko ajan odottelen, että milloin Nuppu alkaa kyseenalaistamaan näitä uudelleen, sillä sen se varmasti tekee... Mutta jatkamme harjoituksia :D

Lopputuloksena siis olen erittäin tyytyväinen että lähdettiin hakemaan apua Vepsältä. Oltaisiin oikeastaan voitu mennä aikaisemminkin... Varmasti on muitakin tapoja ratkoa ongelmia lastaukseen tai mihin tahansa muuhun liittyen, mutta tästä jäi meille kyllä hyvä kokemus! Ja ennenkaikkea tässä oli varmasti kyse myös meidän ihmisten kouluttamisesta, ei varmasti jollakin kokeeneemmalla hevosihmisellä olisi ikinä tullutkaan mitään ongelmia Nupun kanssa. Uskon myös, että vaikka saatiin tästä apua ennenkaikkea lastaukseen, niin myös muu eläminen helpottuu. Esimerkiksi kun laitetaan kisapaikalla Nuppua kuntoon, se seisoo paikoillaan (eikä hyöri ja pyöri) ja taluttaessa tulee minne haluan eikä rynni haluamaansa suuntaan. Pieniä juttuja, mutta lisäävät turvallisuutta hevosten kanssa toimiessa ja helpottavat kummasti :)

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

87. Hyvää joulua!



Hyvää joulua kaikille! Tämän vuoden joulukuvissa päästiin vähän helpommalla viime vuoteen verrattuna, kiitos kuvista Karlalle :) Ja viime vuonna en näköjään hirveästi tykännyt hymyillä niin että hampaat näkyisivät, nyt olen saanut raudat pois niin kelpaa virnistellä!


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

86. maajoukkuekatsastukset



Lauantain kuvista kiitokset Karla Rasilaiselle ja sunnuntain Ulla Mikkoselle :)

Viime viikon torstaina ajeltiin illalla Ypäjälle, sillä perjantaina katsastukset alkoivat jo aamupäivästä. Halusin myös Nupun saavan levätä kunnolla ennen valmennusta, joten edellisenä iltana ajelu oli kaikin puolin hyvä ratkaisu!

Perjantaina ohjelma alkoi huimasti radanrakennuksella, jonka jälkeen taidettiin käydä syömässä ennen mun valmennusta. Hyvissä ajoin ennen omaa aikaani menin verkkailemaan, sillä valmennus kesti vain puoli tuntia ja siinä lähdetään heti tekemään hommia, niin reilu verkka oli hyvä olla alla. Meitä piti olla kaksi, mutta toinen ratsastaja jäi pois, joten sainkin ihan yksityistunnin.


Mulla oli tänä vuonna tosiaan viimeinen junnuvuosi, joten ensi vuonna olisi tarkoitus jatkaa nuorten luokkien eli vaA:n merkeissä. Vaikeutta vaB-ohjelmiin verrattuna tulee puolipirueteista, sarjavaihdoista (kolmoset & neloset) ja tietysti muutoin haastavammista ohjelmista avoineen ja sulkuineen. Tällä kertaa oli siis mj-valkkukin erilainen viimevuoteen verrattuna, kun harjoiteltiin paljon näitä uusia liikkeitä. Näin tämän ehdottomasti positiivisena asiana, sillä ollaan ehdottomasti Nupun vahvuuksien äärellä kun puhutaan pirueteista ja vaihdoista! Se onkin varmasti parempi vaA- kuin vaB-luokissa, kunhan opin itse ratsastamaan liikkeet.

Aloitettiin tunti kevyessä ravissa ympyrällä, ja työstettiin kaikessa yksinkertaisuudessaan asetusta läpi. Näin pieni juttu vaikutti koko hevoseen valtavasti, ja helposti itsellä jää kun keskityn kaikkeen muuhun. Toki "asetan" ympyrällä, mutta ihan eri asia onkin sitten saada asetus rehellisesti läpi niskasta asti. Tästä jatkettiin raviavojen ja -sulkujen pariin. Pienien välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa, jossa alettiin työstämään piruettilaukkaa voltilla jatkaen siitä aina välillä isolle ympyrälle kootttuun laukkaan. Nuppu alkaa helposti harppomaan tosi isoja ja näyttäviä askeleita kootessa, mutta mun täytyy vahtia että jokainen askel on silti mun hallinnassa ja Nuppu pysyy jalan edessä (!). Tässä saatiin jo hyviä pätkiä ja laukan säätely alkaa olla jo mun käsissä, eikä niin että yrittäessäni koota ei tapahdu mitään, ja sitten taas kokoan välillä tahattomasti ja N alkaa pomppimaan. Niin sanotusti kommunikaatio alkaa siis pelaamaan, pikkuhiljaa :D


Lopuksi harjoiteltiin vielä vähän sarjoja, alkuun ihan vain tulemalla lävistäjällä kolme vaihtoa laskematta sen enempää. Sitten yritettiin tulla kolmea vaihtoa joka neljännellä, ja muutaman yrityksen jälkeen saatiin tämä suoritettua :D Sanoinkin Markolle että tämä oli kolmas kerta kun ylipäätään tein sarjoja Nupun kanssa.... Eli laskupuoli ja apujen rytmittäminen on itsellä vähän hukassa, mutta muutaman kerrran kun vielä tekee niin eiköhän ala sujumaan. Nupulla on tosi helpot vaihdot, mutta se lähtee helposti vähän innostumaan ja painamaan lujaa, ja jos en saa vaihtojen välissä puolipidätettä läpi, on seuraava vaihto myöhässä. Tähän lopeteltiinkin sitten ekalta päivältä. 


Ekana päivänä Marko ja Kikko katsoivat yhdessä kaikki ratsukot, mutta lauantaina jakauduttiin kahteen maneesiin, joten käytiin rakentamassa vielä Ypäjähalliin toinen rata. Iltakävelyt heppojen kanssa ja nukkumaan, ja lauantaina mun valmennus olikin jo yhdeksän jälkeen.


Lauantaina verkkailin perjantain tapaan puolisen tuntia itsenäisesti, ja Markon kanssa aloitettiin sitten ravityöskentelyllä. Tehtiin avo-voltti-sulku -yhdistelmää samalla tavalla kun se on yrjössä (opinpahan senkin, huom 8m voltti! :D). En saanut Nuppua kovinkaan hyvin jalan eteen, mikä vaikeutti työskentelyä kovin ja N liikkui paikoin etupainoisena. Siirryttiin onneksi pian laukkatyöskentelyyn, missä helpotti vähän :D Laukka on tällä hetkellä paljon helpompaa, siinä olen alkanut saamaan Nupun etuosaa ylös ja suoristettua sitä. Ravi vaatii vielä työtä, mutta se antaa välillä niin hyvän tuntuisia pätkiä, joten uskon että siitä tulee vielä hyvä!

Laukassa työskenneltiin kootun ja pirtuettilaukan kanssa niin, että keskilinjan yli mentiin aina 5m piruettilaukkaa ja muuten koottua laukkaa. Sitten alettiin tulemaan vuorotellen puolipiruetteja samalla tavalla kun ne ovat yrjössä, eli kulman jälkeen käännetään kohti x:ää, ennen x:ää käännös, c:ssä vaihto ja sama toiseen suuntaan. Tässäkin mun täytyy vaan itse hahmottaa minkä verran tarvitsen mitäkin apua kääntämisessä ja miten saan linjan pidettyä kohdillaan, mutta lopuksi saatiin jo muutama ihan hyvä puolipiruetti!


Loppuun tultiin taas nelosia, tällä kertaa 5 kappaletta lävistäjällä. Pari ekaa linjaa epäonnistui kun itse myöhästyin laskuissa, mutta lopulta saatiin myös yksi puhdas sarja. Siihen oli hyvä päättää viikonloppu, ja vaikka N oli ymmärretysti jo vähän, saatiin superpätkiä ja viikonlopusta jäi hyvä fiilis. No kuinka meidän sitten kävi...? A-renkaaseen pääsevät vain ne joilla on em-kvaalit, ja A-kehitykseenkin pitäisi olla jo kelpo tuloksia yrjöstä. Mulla on kuitenkin vielä kolme nuorten vuotta, joten päästiin mukaan "vararatsukoksi", joka käytännössä tarkoittaa sitä, että pääsen leireille aina ilman hevosta ja hevosen kanssa aina kun mahtuu :) Viime vuonna olin siis samassa "kastissa", joten näillä jatketaan. Tosi kiva päästä leireille mukaan, tykkään Markon valmennustyylistä ja kivaa porukkaa mukana :)

huomaa kuvista missä kohtaa itse on alkanut väsymään, istunta alkaa repsahtamaan päästä :D

perjantai 20. lokakuuta 2017

85. Ihanat syyskuvat + rakennekuvia!

Muutamia viikkoja sitten kun oli vielä vähän vihreämpää ja sattui superaurinkoinen päivä, (vähän liiankin, joissakin kuvissa meinasin itse sokaistua totaalisesti ja ilmeet ovat sen mukaisia :D) lähdettiin pitkästä aikaa kuville! Ei ollakaan saatu näin kivoja "pönötyskuvia" aikoihin :) Nämä kuvat olivat jo niin hyvälaatuisia että bloggerin kautta ladattuna laadun huomaa kärsivän merkittävästi... :/

Kaikista kuvista kiitos Marle Muuronen! 

 1.
 3.
 4.
 5.
 6.
 7. <3
 8.
9.
 10. Laidun kuvauspaikkana aiheutti kovasti houkutuksia Nupulle... 
 11.
 12.
13.

---

Otettiin myös uusi rakennekuva, edellinen olikin viime talvelta. Toki mm. kaikinpuolin parempi kuva, seisoma-asento ja kiiltävä karva verrattuna mattaiseen klipattuun vaikuttavat "arvioon", mutta kyllä mun mielestä tällä hetkellä Nuppu näyttää kokonaisuutena paremmalta! Toki sen ylälinja on edelleen hiukan "vajaa", mutta talven kuvassa se näyttää jotenkin paljon epätasapainoisemmalta.

2/17

9/17


Mikä oli sun lempikuva?