maanantai 16. lokakuuta 2017

84. Aluevalmennukset

Viikonloppuna suunnattiin siis auto kohti Ypäjää ja aluekatsastuksia. Lauantaina päivä sai hyvän aloituksen, kun Nuppu käveli kaurojen perässä traileriin kyytiin ensi yrityksellä! :D Meillä on ollut viime aikoina hiukan erimielisyyksiä koppiin menosta, mutta parin harjoituskerran jälkeen homma on taas helpottanut huomattavasti, ja kaikista hauskinta on että herkut motivoivat Nuppua kovasti :D Yleensä en ole hevosten kanssa namikoulutuksen kannalla ja en usko että se tässä lastausasiassakaan pidemmän päälle toimii, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä!

mun pään asento koki näköjään takauman parin vuoden taakse..... 

Päästiin siis juuri ajallaan lähtemään, ja perille tultuamme Nuppu pääsi hetkeksi karsinaan hengailemaan (piehtaroimaan), ja me purettiin tavarat karsinan edustalle. Aika pian laitoinkin sitten kamat niskaan ja lähdin verkkailemaan. Kotona oon siis ollut useamman sattuman johdosta muutaman viikon ilman valmentajaa, joten nyt olikin korkea aika päästä valvovan silmän alle.

juomatauko! Nupun ilme kun se näkee äidin (=ihminen joka tuo herkkuja) lähestyvän :D
"OLEN HIENO näättekö kaikki!!" -Nuppu

Tunnin alussa vaihdettiin Anun kanssa kuulumiset, ja aloitettiin tunti tekemällä kevyessä ravissa voltteja ja avoja. Jatkettiin lopputunti takaosakäännösten, raviavojen ja -sulkujen sekä vaihtojen kanssa työskennellessä. Tehtiin muutamat nelosetkin, totesin vain että mun täytyy harjoitella laskemista.... Varsinkin raviavoissa sain Nupun ravaamaan tosi kivasti, mutta muuten ei oikein päästy suorittamaan omalla tasollamme. N jäi tosi etupainoiseksi, ja oli samaan aikaan niin pohkeen takana että olin tilanteessa ihan neuvoton. Lisäksi kun N valui supervinoksi ja heitti aina lavan tai takaosan tai pään vinoon sieltä mistä en ollut korjaamassa, istuin itse supervinossa ja huonosti kun yritin paikkailla Nupun vinotta, todennäköisesti vain pahentamalla asiaa. Ei erityisen onnistunut valmennus siis. Tunnin jälkeen ainoaksi positiiviseksi asiaksi totesin sen, että olin tajunnut klipata Nupun edellisenä viikonloppuna.... Ne pienetkin karvalliset alueet mitkä jätin, olivat aivan läpimärät tunnin jälkeen :D

kaunis Nuppu <3

Sunnuntain tunnille lähdin tavoitteenani saada Nuppu oikeasti jalan eteen, ei vain menemään lujaa, vaan reagoimaan jalkaan. Heti verkasta alkaen sainkin eri otteen työskentelyyn, ja nyt tuntui että päästiin samalle tasolle millä oltiin viime keväänä ennen Nupun loukkaantumista! Sain Nupun pois etuosan päältä, lopetin itse jatkuvan punkemisen ja pystyin istumaankin paremmin. Tällä tunnilla keskityttiin oikeastaan samoihin asioihin kuin lauantainakin, mutta eri tehtävillä. Sopi Nupulle älyttömän paljon paremmin kuin aloitettiin tunti laukassa, joten päästiin siitä hyvin vauhtiin. Avot eivät sujuneet niin hyvin kuin lauantaina, mutta nyt tehtiinkin ne vaikeammalla uralla, keskihalkaisijalla ilman seinän tukea. Sulkuihin sain taas jo tosi paljon paremman otteen! Myös vaihdot muuttuivat paljon ilmavemmiksi, kun Nuppu ei ollut enää niin etupainoinen. Suoruuden kanssa oli edelleen haasteita, mutta kunhan saan Nuppuun vähän jäntevyyttä sekin helpottaa. Nuppu oli myös suustaan tosi tyytyväinen ja rauhallinen koko viikonlopun (vaikka mulla oli kanget!), ei puljannut kielellä ollenkaan. Paljon hyvää siis, ja kaikki sunnuntain kehitys niin lähti yksinkertaisesta asiasta kuin jalalle reagoiminen!

Nuppu on toki hidas (vaikkei siltä näytäkkään), ja se tekee tasan sen minkä siltä pyytää, ei mitään ylimääräistä. Pohkeen eteen tuleminen on lopulta kuitenkin vain mun ratsastamisesta kiinni: jos annan sen olla hidas ja jään vain punkemaan, tilanne ei parane lainkaan. Jos taas päätän ratsastaa napakasti ja huomauttaa Nuppua joka kerta kun se ei reagoi, mun ei tarvitse jäädä punkemaan ja molemmilla on mukavempaa. Oman hepan kanssa turtuu helposti ongelmakohtiin eikä edes yritä korjata niitä, vaikka vieraalla hepalla ratsastaessa puuttuisi vastaavaan ongelmaan heti...

 Meille tulee helposti tämmöinen ongelmien kierre Nupun kanssa: Nuppu ei kanna itseään --> yritän korjata jalalla ja puolipidätteellä --> N ei reagoi jalkaan, korjaus jää liikaa kädelle --> N tulee levottomaksi suusta, ja alkuperäinen ongelma on vain pahentuntut.....

Sunnuntain jälkeen fiilis viikonlopusta oli paaaljon parempi! Päästiin mukaan b-renkaaseen, ja muutaman viikon päästä käydään vielä mj-katsastuksissa. Nyt Nuppu saa ansaittua lepoa pari päivää, ja sitten treenit jatkuu taas!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

83. tilannepäivitystä

 
(c) Hanna Mäntynen

Pahimmat kiireet koulun osalta alkavat vihdoin olla mulla ohi, nyt kun kirjoitukset ovat takanapäin. Heppajuttuja alkaa sen sijaan taas olemaan enemmän, ja vaikka ekat kirjoitukset ovatkin takanapäin, löysäilyyn ei ole aikaa sillä keväällä odottaa toinen rupeama. Vaikka monella muulla abilla on varmaan kova stressi, musta on kuitenkin vaan kiva että tekemistä riittää, ja nyt lukujärjestyskin on pitkälti täynnä itse valitsemiani aineita.


1. & 2. Nämä kuvat ovat loppukesästä, kun oli vielä ihanan aurinkoista ja lämmintä! Kelpasi heppojakin talutella ulkona. Sipulin luona olen käynyt nyt syksyn myötä paljon vähemmän, mutta aina on yhtä kiva käydä moikkaamassa pikku apinaa <3


 3. Ollaan saatu vanhoista Wääksyläisistä uusia tuttuja ja muutamia vanhoja kavereita on taas muuttanut lähiaikoina tänne! Kuvassa Sannan ja Bertan kanssa maastoilemassa. 4. Yritin jossakin kohtaa ottaa juoksutusta mukaan Nupun viikko-ohjelmaan. Se on mielestäni superhyvä liikuntamuoto ja mm. Sipulin kanssa siitä oli valtavasti hyötyä, mutta Nupun kanssa ei nyt ota onnistuakseen... Aikaisemmin (vuosi sitten) en yksinkertaisesti saanut sitä liikkumaan tarpeeksi reippaasti liinan päässä, joten homma jäi sikseen. Nyt uudemman kerran yrittäessäni, useampien kertojen jälkeen lopputulos on seuraava: Nuppu liikkuu pätkiä hyvin ja kivasta (ja energisesti!), mutta ottaa mun rauhoitteluista huolimatta aivan hulluja lähtöjä... Ja lopulta joudun lopettamaan kun se sinkoaa heti ympyrälle päästessään. Jonkun muun hevosen kanssa voisin antaa riekkua minkä haluaa, mutta Nuppu lähtee niin rajusti että pelkään lähtöjen tekevän pahaa sen selän vanhalle vammalle.


 5. Sipali kävelyllä 6. Karlan ja Taran kanssa maastoilemassa


 7. Nuppu varmistaa että varmasti koko mössö tuli kipattua kuppiin 8. Sipuli (again), on se nätti! Ja oli kiva ratsastaakin kaiken lisäksi.


9. Nuppu niin viattoman näköisenä sen jälkeen kun oli kiskonut mua pitkin peltoja talutuslenkillä maastossa... ai miten niin kuriton :D 10. Nuppu & Tara <3 Niistä tuli sen jälkeen ihan bestiksiä, kun satuttiin Ypäjän NHF:n aikaan vierekkäisiin karsinoihin :D Kotonakin ne ovat vierekkäisissä tarhoissa. Tänään rakenneltiin Karlan kanssa pari puomitehtävää, ja Nuppu oli ihan innoissaan!


11. & 12. Nuppu ruokailemassa Ainon kisoissa. Kisapaikan parkkipaikalle kyllä arvosanaksi 6/5! Aivan verryttelyalueen vieressä, odotellessamme luokan tuloksia ja sateen alkaessa istuskeltiin autossa ja seurattiin verryttelyä joka oli parin metrin päässä autostamme.

(c) Hanna Mäntynen

Syyskuun puolella Nuppu oli pari viikkoa kevyemmällä, nyt ollaan palailtu treeniin ja ensi viikonloppuna lähdetään Ypäjälle aluekatsastuksiin. Nyt alkaa olemaan  pikkuhiljaa olemaan palaset kohdillaan: satula on vihdoin hyvä kaikilta puolin (mullekin!!), löysin uuden kolmipalan vanhan rinnalle vaihdeltavaksi (Neue Schulen Turtle Tactio), ja Nuppu on ollut tämän viikon aika kiva. Oon ratsastanut nyt monen sattuman summana vähän turhan pitkään vain itsekseni, mutta ensi viikolla asia onneksi korjaantuu. Tänään klippasin Nupun ja vaihdoin sille paksumman sisäloimen, me ollaan valmiina aloittamaan talven treenit! Parin viikon päästä on vielä Ypäjällä parin päivän hallikisat, mutta näillä näkymin ne ovat kauden viimeiset.

torstai 7. syyskuuta 2017

82. Nuorten hevosten festivaali

Ärsyttää itseäkin kirjoittaa näistä kisoista näin myöhään, mutta normaalin kiireen lisäksi päälle painaa samaan aikaan yo-kirjoitukset ja normaali koeviikko, aikaa koneelle istumiseen ei vain ole ollut.... Nytkään ei ehkä kaikista selkeintä tekstiä irtoa, kuitenkin parasta nyt tähän hätään :D Harmillisesti myöskään mitään ratsastuskuvia ei näistä karkeloista saatu, kun kisakuvaajia ei sattunut paikalle ja meidän oman kameran laturi hukassa.... :D Onneksi kuvauspuolta lukuunottamatta reissu sujui muuten hyvin!

Muutama viikko sitten oltiin siis Ypäjällä kisoissa. Tapahtuman nimestä poiketen kisattiin ihan avoimia luokkia, Nuppu kun ei ihan juniori enää ole :D Future cupin kolmen päivän luokat küreineen päivineen olisivat olleet tässä vaiheessa vähän turhan haastavia meille, joten päädyttiin menemään avoimia luokkia, perjantaina vaB:0 ja sunnuntaina vaB junnujen esiohjelma. Lauantaina mitään avoimia luokkia ei ollut, mutta välipäivä teki kuitenkin Nupulle hyvää, sillä se on edelleen hiukan voimaton ja ei aivan huippukunnossa muutenkaan, joten se tuskin olisi jaksanut kahta peräkkäistä kisapäivää, ainakaan kovin hyvällä menestyksellä.


Edellisten kisojen söhläyksestä johtuen keskityttiin extratarkasti aikatauluihin, ja vaikka vähän myöhässä päästiinkin perjantai-aamuna lähtemään, päädyin lopulta verryttelyynn oikein passeliin aikaan. Avoimissa luokissa saa vielä vaB:ssä (ja ilmeisesti vaA:ssakin vielä?) kisata nivelillä, joka oli kyllä erittäin hyvä uudistus! Nivelet nimittäin tänäänkin päädyin laittamaan päähän, sillä vaikka Nuppu toimii kangillakin hyvin, mulla on vähän ongelmia niiden kanssa :D Ohjien valuttua kerään aina huomaamattani kankiohjaa liian kireälle, josta ei tietenkään seuraa muuta kuin tyytymätön hevonen suu ammollaan. Talven mittaa täytyy vain treenata ohjien kädessä pitämistä lisää, mutta nyt mentiin nivelillä.

Verkkaan päästyäni olin hiukan hämmentynyt, nimittäin ötököistä!? Kangasalla en ole kärsinyt koko kesänä niistä juuri lainkaan, en ole joutunut käyttämään edes ötökkämyrkkyjä (joita en siis viisaana Ypäjällekään ottanut). Nyt kuitenkin Nupun pään ympärillä pyöri noin 101 öttiäistä, se ei onneksi jaksanut välittää niistä... Mun silmään kuitenkin lensi yksi kun menin radalle sisään, hetken sain räpytellä sitä pois :D

Rata sujui kivan tasaisesti, varsinkin käyntiohjelma oli hyvä ja muuallakin hyviä pätkiä. Laukassa ongelmina olivat edellisten kisojen tapaan vähän vaisut keskilaukat ja vinous. Ja ohjelman loppu... Nuppu yllätti mut täysin ennakoimalla lopputervehdystä pysähtymällä monta metriä ennen kirjainta, ja kun se oli siihen päättänyt pysähtyä enhän minä sitä enää laukkaan saanut :D Jotakin käynti-ravi-rämpimistä jatkettiin oikean kirjaimen kohdalle, mutta eihän tuosta voi muuta numeroa kuin 4 antaa. Toiselta tuomarilta kuitenkin käynnistä 7,5! Onni omistaa hyväkäyntinen hevonen :D Tuloksena lopulta 63,7%, ja meidän siihenastiset ennätyspisteet! Tuolla tuloksella jäätiin kuitenkin kauas sijoista, sillä luokka oli varsin kovatasoinen: 66 prosentillakaan ei vielä päässyt ruuusukkeille.

Lauantaina käytiin aikalailla tunnin mittainen kävelylenkki pari kaveria opiston hevosilla seuranamme. Lenkin lopuksi intouduttiin vielä käymään ravaamassa yksi mukavan pitkä suora varsin hyvällä pohjalla, jonka Nuppu paineli ihan innoissaan! Tämä liikuntamuoto oli varmasti juuri passeli Nupun tilanteeseen.


Sunnuntaina jouduinkin olemaan ilman valmentajaa, mutta tein aikalailla samanlaisen verrytelyn kuin perjantainakin, ja Nuppu tuntui ihan hyvältä. Hiukan väsyneeltä toki, mutta se oli odotettavissakin. Varoin tekemästä liikaa ja yritin pitää Nupun riittävän terävänä, kunnes pääsisimme radalle. Radalla liikkuminen ei ehkä edes sen kummoisempaa kuin perjantaina, mutta sain itse ratsastettua tosi paljon tarkemmin jokaisen kulman ja liikkeen, mikä kannatti! Muutamissa kohdissa varsinkin ravissa tahti kärsii kun en osaa tasapainottaa Nuppua tarpeeksi, mutta tahti säilyy jo parjon paremmin kuin pari kisaa sitten. Edelleen siis paaljon parannettavaa, mutta meidän paras rata tähän mennessä! Yhteensä prosentteja 64 ja niillä omaksi yllätykseksi 4. sija! Siitäkin huolimatta, että sama lopputervehdysmoka tuli jälleen, vaikka varauduinkin huomauttamaan siinä tilanteessa jalalla ihan reippaastikin... Toiselta tuomarilta kuitenkin prosentteja reilu 65 ja 7,5 jälleen käynnistä ja meille aikaisemmin haastavasta keskiravista. Kokonaisuutena superhyvä reissu, kisailut jatkuu viikon päästä Ainossa :) Alla sunnuntain ratavideo, puhelimella kuvattu ja laatu sen mukainen :-)

Neiti hätähousu: sen hetken kun malttaa seistä, on pakko väännellä suuta



sunnuntai 6. elokuuta 2017

81. kun ei suju niin kuin strömsössä

näin sitä pitää (c) aaveen.net

Meidän pelottavan hyvin alkaneet kisailut Wääksyssä (postaus) saivat jatkoa heti siitä seuraavana viikonloppuna läheisellä tallilla Parvelassa, jossa mentiin vaB junnujen esiohjelma. Paikka oli osittain tuttu, 15min ajomatkan päässä, ohjelma oli kiva ja Essikin pääsi mukaan apukäsiksi. Kaiken piti olla hyvin mutta kuinkas sitten kävikään....

Wääksyn kisojen jälkeen riemuitsin miten olin onnistunut aikatauluttamaan kaiken verkka-aikaa myöten lähes täydellisesti. Toisin kävi tällä kertaa, radat sujuivat paljon hitaammin mitä olin ajatellut, ja olin vielä hiukan suunnittelemaani aikaisemmin verkassa. Nuppu oli alkuun aika kiva, ja kuumasta säästä huolimatta liikkui ihan hyvin eteen. Olisin kuitenkin ollut jo ennätysajassa valmis lähtemään radalle, vaikka starttiini oli aikaa vielä vaikka millä mitalla. Eipä siinä muu auttanut kuin odotella, varoa väsyttämästä hevosta ja yrittää kuitenkin pitää yllä saavutettu hyvä fiilis...

kuvauskalusto petti, ratavideo saatiin kuitenkin kuvattua puhelimeen ja siitä pari screenshottia :-D


Minkäs sille mahtaa, että tarpeeksi kauan kun odottelee, hevonen alkaa väsähtämänä tai ainakin itse alkaa ajattelmaan niin. Lopulta pääsimme radalle, ja eteenpäinpyrkimys oli ajoittain kovin puutteellista, jonka takia kokonaisuus vähän löysä. Yksi arvokas rikko vastalaukassa ja käynninkautta vaihdossa joista molemmista 3-4. Rikoista ja yleisestä vinoudesta/poikittamisesta huolimatta kuitenkin reilu 61%, ja olihan tämä kuitenkin meidän eka vaB oikeissa kisoissa. Kisan jälkeen harmitti toki hiukan, että omalla aikatauluhölmöilyllä "pilasin" suorituksen.

No, tämä oli vasta alkua, eihän tuota voi nyt kutsua vielä edes epäonnistumiseksi...

Viime viikonloppuna oltiin taas Laaksolla, jossa mentiin vaB:1. Hiukan erikoinen ohjelma, paljon siirtymisiä esim. harjoituslaukka-koottu laukka-lisätty laukka, harvemmissa ohjelmissa pitää pystyä esittämään ero harjoitus- ja kootussa askellajissa. Ei siinä mitään, ihan hyvillä mielillä lähdettiin kuitenkin ja ajatuksena parantaa Parvelan radasta, ottamalla erityisesti lyhyempi verryttely.

mun vasen kyynärpää on kyllä oikea kiusankappale!! (c) aaveen.net

Aamulla oltiin vähän myöhässä lähdössä, mutta lopulta kisapaikalla ihan sopivasti paikalla. Kävin näyttämässä rokotuksia ja tsekkaamassa kisa-aluetta, täällä kun en ollut aikaisemmin käynyt ollenkaan. Paikka ok, heppa ihan mun suunnittelman aikataulun (johon olin edellisistä kisoista sisuuntuneena laskenut paljon naftimman verkka-ajan)  mukaan ulos, kamat niskaan ja verkkaan. Verryttelyyn kävellessä sain kauhukseni todeta, että mun vuoroon ei olisi aikaa kymmentäkään minuuttia. Nappasin vain ohjat käteen sen enempää käyntiä työstämättä, ja lopulta ehdin ottamaan huimat pari kierrosta ravia ja laukkaa kumpaankin suuntaan :D Kelasin kuitenkin päässäni että Nuppu oli jonkin verran jo kävellyt ennen verkkaa ja sää oli lämmin, joten aivan kylmillä lihaksilla se ei ollut. Siispä kävin sitten kuitenkin lähes olemattomasta verryttelystä huolimatta ratsastamassa radan... Eihän siinä tilanteessa nyt hyvästä ratsastettavuudesta voitu todellakaan puhua, ja nyt jälkeenpäin ajatellen olisi ollut ehkä järkevämpää jättää kokonaan starttaamatta.

 (c) aaveen.net
 Nämä "pomppukuvat" siis epäonnistuneesta laukanvaihdosta, kokosin puolivahingossa vähän liikaa ja Nuppu olisi halunnut kääntyä piruettiin, siinä sitten epätoivoisesti yritin sitä saada jatkamaan matkaansa :D (c) aaveen.net

Mulla on nyt jälleen teemana saada Nuppu paremmin pohkeen eteen!! Kamalia nämä kuvat kun aina olen kaivamassa sitä eteenpäin, sekä mulle että Nupulle inhottavaaa että joutuu kokoajan punkemaan! (c) aaveen.net

Radalla yksi iso rikko Nupun suorastaan bravuurissa eli vaihdoissa, ja muuten kovin epätasaisella liikkumisella 58%. Lisäksi se oli sen verran pahasti pohkeen takana, että suu oli paljon tavallista enemmän auki ja se käpertyi aika paljon kuolaimen taakse. Yllättävän hyvät prosentit rataan nähden... :D Tuloksena ei siis edes katastrofi, mutta harmittihan tuo ihan älyttömästi, että pilasin seka radan että vein hevosen todella epäreiluun tilanteeseen mokaamalla itse niin pahasti aikataulujen kanssa. En edelleenkään käsitä miten tuo oli mahdollista, varmaan ei jotenkin hahmotettu ajan kulua kun oltiin traikun kanssa vähän kauempana kisa-alueesta :(  Olin vielä verkkaryhmäni viimeinen, niin olisi varmaan vain pitänyt seurailla kisojen kulkua enemmän.

Parin päivän päästä Nupulla oli kuitenkin hieroja, joka kuitenkin totesi Nupun itseasiassa menneen tosi paljon paremmaksi viime näkemästä, eikä ollut edes ottanut mitään suurempia jumituksia/rasituksia Laakson startista huonosta verryttelystä huolimatta. Siinä sai huokaista helpotuksesta, ja ei tässä muu auta kuin ottaa opikseen!

Epäonnistumisilta tässä lajissa tai oikeastaan missään muuallakaan ei voi välttyä, niitä on vaan opittava sietämään. Tietysti aina voi pyrkiä löytämään tilanteesta positiivisia puolia, mutta jos ei mitään muuta niin virheistä ainakin oppii. Ehkä kaikkein eniten harmittavat vastoinkäymiset, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa, sille ei kuitenkaan vaan mahda mitään että joskus on huono tuuri...
Nyt itse pitää kuitenkin koittaa olla tyytyväinen, että vaikka kisat eivät nyt olekaan sujuneet suunnitelmien mukaan, heppa on vihdoin terve ja vihdoista viimein päästään kisoihin! Ja eipä tässä olekaan saatu kuin kolme starttia saikun jälkeen. Sen aina muistaa vasta kun hevonen/itse joutuu saikulle, että jokaisesta terveestä päivästä pitää muistaa nauttia! Ja jos vielä sattuu sujumaan hyvin, niin saa olla extraonnellinen :D

keskiviikko 2. elokuuta 2017

80. hyvä tuntuma


Sipali kantakirjauksessa <3

Jokaisella ratsastajalla on omat ongelmakohtansa, ja voin todeta että mulla ainakin käsi ja hyvän tuntuman saaminen on se heikoin lenkki. Mikäli hevonen on hyvin avuilla ja suurempia ongelmia ei ole, pystyn pitämään tasaisen ja joustavan tuntuman. Kuitenkin turhan usein ongelmien tullessa alan korjaamaan niitä kädellä, joka on ehdottomasti yksi niistä jutuista mitä haluan korjata.

Asia on erityisesti korostunut nyt, kun Nuppu on alkanut liikkua ja toimia muuten ihan hyvin, mutta epävakaa ja ajoittain täysin puuttuva tuntuma on tullut ongelmaksi. Nuppu reagoi kovin herkästi suullaan oikeastaan mihin tahansa ongelmaan: jos jään vetämään suu luonnollisesti on auki, jos se taas jännittää selästä suu alkaa "louskumaan", pohkeen taakse jäädessä se työntää kielen ulos ja välillä jopa heittää sen kuolaimen väärälle puolelle. "Uusin" ongelma on se, että kun Nuppu ei kanna itseään vaan kulkee etupainoisena, se tulee hiukan painavaksi edestä ja nojaa käteen. Jos kuitenkin jään kantamaan sitä, niinkuin useimmiten käy, tahti kärsii koska se varoo liian vahvaksi tullutta tuntumaa. 

Tiivistettynä: monta ongelmaa, jotka näkyvät suussa, mutta joita pitäisiä lähteä korjaamaan ihan muualta. Tyypillisesti pohjimmaisina ongelmina ovatkin esimerkiksi puuttuva eteenpäinpyrkimys tai vinous. Jos hevonen ei liiku rehellisesti takaa eteen ja on sen johdosta joko täysin tyhjä tai roikkuu kädellä, tuntumaa alkaa helposti hakemaan hiukan taakse vetämällä. Tällöin kuitenkin pääsee vain ojasta allikkoon: hevonen tulee lyhyeksi ja jännittyneeksi edestä, takajalat eivät polje ja paino on etuosalla. Jos taas vino hevonen nojaa jompaan kumpaan ohjaan, se tulee toki saada "irti" siitä, mutta suu ja pää ovat vain yksi osa hevosta: koko muukin hevonen takaosasta lähtien tulisi saada tasapainoon.

kas näin: step-by-step, kuinka pilata varmasti lopputervehdys tiputtamalla ohjat kädestä!

No millainen sitten on se hyvä tuntuma? Hyvin hevoskohtainen toki, mutta sanat joustava, kevyt ja tasainen tulevat ensimmäisinä mieleen. Vetävä käsi ei ymmärrettävästi ole kovin hyvä ratkaisu, mutta yhtälailla roikkuva ohja on huono: kun ohja roikkuu, tuntuma on epätasainen ja nykivä. Myöskään täysin passiivinen käsi harvemmin toimii, mutta ei jatkuvalla nypläykselläkään pääse mihinkään. Hellittääkin pitäisi, ja se tapahtuukin yksinkertaisimmillaan taputtamalla hevosta kaulalle. Kuitenkin myös tuntuman sisällä pitäisi oppia hellittämään ilman, että ohja käy täysin löysänä.

vähän epätarkka kuva kun on videolta napattu, mutta tää ohjien kädestä tiputtaminen on näköjään ihan mun bravuuri kisoissa :D Tässä kohtaa jo keräilyvaihe menossa, piti siis siirtyä lisättyyn käyntiin...

Sipulin kanssa törmäsinkin aikoinaan tilanteeseen, jossa se suorastaan raivostui, jos ohja kävi kokonaan löysänä hellittäessä. Se vaati että tasainen tuntuma on ja pysyy, ja hellittäessäkin tuntuman tulee pysyä vaikka se kevenisikin hetkellisesti. Sipuli on muutenkin hevosena sen tyyppinen, että se enemmin kulkee pää pystyssä kaula jännittyneenä, ja sen kanssa ratsastaessa on aina lähinnä rento ja matala muoto mielessä. Nuppu taas on tyypiltään enemmän liian rento ja matala, jonka kanssa täytyy saada etuosa kunnolla ylös ja hevonen pois nojaamasta ohjaan. Ohjaan nojaavan kanssa olen ottanut tavaksi heittää tuntuman välillä ihan kunnolla pois käsiä eteenpäin viemällä, jotta varmistun että hevonen vain nojaa ohjaan.


Kaiken tämän tarinoinnin jälkeen pitäisi ehkä todeta kuitenkin, että hyvän tuntuman saavuttaa parhaiten, kun ei yritä liikaa. Varsinkin itsekseni ratsastaessa lähden liikkeelle ajatuksella, että pidän käden tasaisena edessä ja ratsastan vain jaloilla hevosen takajalkoja liikkeelle. Aika useinhan hevoset ovat enemmän tai vähemmän pohkeen takana... Vetämällä ei yksinkertaisesti saavuta mitään (note to self...). Kun muut asiat ovat kunnossa, hyvä tuntuma tulee ikäänkuin kaupan päälle. Lajin helppous viehättää! ;)

maanantai 17. heinäkuuta 2017

79. mun ja Nupun vuosi

13.7.2017 tuli tasan vuosi siitä, kun oltiin Nupun kanssa ostotarkastuksessa ja pitkän päivän jälkeen klinikalta lähdettiin yksi oma hevonen rikkaampana kohti kotitallia!


Alkuun pääseminen oli luonnollisesti aika hankalaa, mitään varusteita ei ollut ja satulansovittajakin oli lomalla. Ihanat tallikaverit onneksi lainasivat Nupun selkään ihan kelvollista satulaa ja osittain mentiin karvasatulalla.... Eipä alku muutenkaan ollut ihan ruusuilla tanssimista.
Aika pian sain nimittäin huomata, että ratsastettavuus heikkenee vauhdilla, kun kyydissä keikuinkin minä ammattilaisen sijasta. Alkuun ratsastin jonkin verran gramaaneilla, että heppa ei liikkuisi täysin väärinpäin :D

 ihan ekoja kuvia Nupusta

Ekoisssa kisoissa käytiin loppukesästä muistaakseni kisaviikolla menemässä ihan heB, josta tulos taisi olla reilu 61%. Tuolloin mulla oli superpaljon ongelmia saada Nuppu menemään sitä laukkaa mitä halusin, se nimittäin tykkää tehdä vaihtoja ja tulkitsee pienen heilahduksen tai jalan irroituksen vaihtoavuksi, ja alkuun oli itsellä aika paljon hakemista isoliikkeisemmän hevosen kanssa.

Ypäjällä kisoissa
aluevalkussa

Syksyllä alettiin käymään aluevalmennuksissa, ja yhteistyökin alkoi pikkuhiljaa sujua hiukan paremmin. Edelleen oli hiukan totuttelua molemmin puolin uusissa rutiineissa. Ihan ok-satula löytyi myös lopulta, joka helpotti kummasti treenaamista. Lokakuussa käytiin Ypäjällä toisissa kisoissa ja mentiin kaksi heA:ta reiluilla 63% tuloksilla. 

Omaksi ihmetykseksi lähdettiin joulukuussa maajoukkuekatsastuksiin, ja ilman mitään yhteisiä kisatuloksia meidät otettiin kuitenkin vararatsukoksi mukaan renkaaseen. Se toi kyllä valtavasti lisäpuhtia ja motivaatiota omaan tekemiseen! Talvella käytiinkin harva se viikonloppu Ypäjällä treenaamassa, ja tuntui mukavan helpolta valmistautua ja suunnitella kisakautta, kun alla oli kunnon treenikausi.

rakennekuva jostain helmi-maaliskuulta, harmittaa ettei tätä aikasemmin saatu yhtäkään otettua vertailun vuoksi :(

Joulun jälkeen tuntui oikeasti siltä, että yhteistyö alkoi pelaamaan ja olisi voinut jonkun radankin oikeasti ratsastaa. Helmikuun puolella ratsastettiin yhdellä alueleirillä meidän paras rata rataharkoissa, ja odotin ihan superinnokkaasti kisakautta. Meillä oli vielä kunnianhimoisesti tavoitteena osallistua junnu-sm:iin, eikä ajatus tuntunut enää ollenkaan mahdottomalta. Oltiin saatu küriäkin jonkin verran kasaan.

Mutta koska kaikki ei mene niinkuin suunniteltu, todennäköisesti tarhassa liukastumisen seurauksena Nuppu reväytti selkänsä ja saikulle jäätiin helmikuussa. Paraneminen ei käynytkään ihan äkkiä, ja toukokuun lopulla alettiin taas liikkua. Siinä välissä kaikki suunnitelmat kisakaudesta ja junnuluokista romuttuivat, joka harmitti niiin valtavasti... Keväällä muutettiin myös Niihamasta Wääksyyn, joka osoittautui meille juuri oikeaksi ratkaisuksi. 


Tässä sitä kuitenkin ollaan, Nuppu ei ole vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin jouluna, mutta pääasia että selän vamma parantui! Tästä suunta ylöspäin kohti ensimmäistä nuorten vuotta... :D

Ainiin tietenkään ei sovi unohtaa, että vaikka putkeen ei niin sanotusti ole mennyt, oon ainakin itse oppinut valtavan määrän asioita ihan yleisesti hevosen pidosta jalkojen klippaamisen vaikeuteen. Tietysti myös monia virheitäkin on tullut tehtyä, mutta niistä on sitten myös opittu... :D Oletan että toinen vuosi sujuisi edes vähän kivuttomammin!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

78. vihdoin kisoissa!



Ensimmäisestä 6 kuvasta kiitokset Karla Rasilaiselle, vesileimallisisista Marle Muuroselle ja lopuista isälle! :D Viime lauantaina siis koitti vihdoin ja viimein kauan odottamani meidän kisakauden "aloitus", sen 4 kuukautta myöhässä... Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Meidän tallilla Wääksyssä taidetaan järjestää aikalailla kerran vuodessa (jos sitäkään, vieressä Pohtiolammella sitten useammin) kisat, joten olihan tämä hyvä aika päästä hyödyntämään tarjolla olevat kotikisat. Ohjelmana oli tosiaan kansallinen heA:4. 



Kerrankin olin miettinyt lähes täydellisen aikataulun aamuun: starttasin vähän yhdeksän jälkeen ja puoli kahdeksan aikaan olin tallilla letittämässä ja puunaamassa Nuppua. Vastoin odotuksiani se oli oikein rennolla tuulella vaikkei päässytkään kavereiden mukana ulos, ja sain ommeltua letit ilman suurempia taisteluita. Kaikki tavaratkin löytyivät, verkassa olin juuri niinkuin suunnittelinkin ja verkka-aikaakin oli oikein passelisti. Kerrankin näin päin! :D

Verkassa Nuppu tuntui vähän hitaalta jalalle, oli kyllä muuten menossa mutta ei silti oikein reagoinut pohkeeseen. Hanna oli onneksi auttamassa, tein tosin aikalailla itsekseni mikä tuntui hyvältä ja Hanna neuvoi sen mukaan. Verkka oli maneesissa, ja radalle siirryttäessä siihen ulos peltojen keskelle oli sekä itsellä että Nupulla vähän pöllähtänyt olo. Tuuli oli aika kova, ja radan päädyssä oli yllätyksenä peräti 4 ?? autoa ja lisäksi vielä pari pöytää:D Kahden varsinaisen tuomarin lisäksi päädyssä oli siis useampi tuomariharjoittelija, joten C-pääty oli kirjaimellisesti täynnä tarkkailevia silmäpareja... :D


Radalle tullessa Nuppu sai vielä vähän kivaa lisäboostia liikkumiseen. Rata sujui suht hyvin, kuitenkin esimerkiksi avotaivutuksissa Nupun olisi pitänyt taipua enemmän. Lisäksi erityisesti laukassa sen vinous korostui, se liikkui lähes koko ajan takaosa uran sisäpuolella, vaikka varsinkin peileistä katsoessa saan tätä jo ihan hyvin korjattua. Nyt sain kuitenkin muutenkin olla vähän kieli keskelllä suuta ettei Nuppu vaihtaisi laukkaa, joten en uskaltanut juuri korjata sitä. Monessa kohtaa papereissakin luki että "poikittaa" tms, jolloin saatiin 6/6,5 kun taas heti kun oli suora saatiin 7... Noh, asian työstö jatkuu!

Tuossa meidän menemäsä ohjelmassa useampi kohta (pysähdys ja pari volttia), jotka on tosi helppo unohtaa tehdä :D Ohjelmaa opetellessa näihin kiinnitinkin superpaljon huomiota, mutta tietysti unohdin sitten jotain muuta, nimittäin viimeisen siirtymisen laukasta raviin, jonka tein sitten lopulta yhden kirjamenvälin myöhässä. Tämä tietysti tiputti kyseisen numeron heti neloseen. Näiden lisäksi tuli vielä yksi ylimääräinen laukanvaihto vaikka niitä niin kovasti varoinkin. 


Helposti menee tämä oma pohtiminen pelkäksi virheiden etsimiseksi, joten jotain positiivista myös: lisäykset olivat Nupuksi aika hyvät, toiselta tuomarilta ravilisäyksestä 8! Lisäksi loppujenlouksi aika pitkän saikun jälkeen ihan hyvä ensimmäiseksi radaksi, ja edelliset kisat olivatkin viime lokakuussa. Myös Nupun perusliikkuminen suoruutta lukuunottamatta oli hyvää, energistä ja irtonaista. Myös muoto säilyi aika tasaisena koko radan, eikä viime kisoissa ongelmana ollutta kielen näkymistä tapahtunut enää, joten tuntuma on myös parantunut :) Ja lopulta tuloksena 63,3%!


Tuloksen kuultuani pohdin ankarasti puranko sykeröt vai ne päähän palkintojen toivossa. :D  Mun jälkeen oli kuitenkin menossa vielä vajaa 30 enemmän tai vähemmän hyviä tuloksia tehneitä ratsukoita, eikä 63% tuloksella yleensä pääse sijoille. Päädyin kuitenkin kiikuttamaan Nupun sykeröineen tarhaan toivoen ettei se hankaa koko harjaansa irti, ja menin seuraamaan kisoja. Lopulta muutama ratsukko meni meidän ohitse, mutta 5. sija kaikkien 31 lähtijän joukosta irtosi! Siispä rahtasin hiukan vastahakoisesti lähtevän Nupun sisälle (tukka kunnossa, ei ollut edes piehtaroinut!), kietistiin muutaman ihmisen voimin valkoiset pintelit jalkaan ja kipitettiin palkkareihin. Tokat kansalliset kisat ja eka sijoitus Nupun kanssa, kai tässä pitää olla tyytyväinen! :D



Aluksi oli suunnitelmissa jatkaa kisailuja parin viikon kuluttua Lappeenrannassa, mutta pitkän matkan, puolikuntoisen hepan ja parin muun asian muodostuessa ongelmaksi päädyttiin jättämään se reissu tänä vuonna väliin. Heti ensi viikonloppuna on kuitenkin tosi lyhyen ajomatkan päässä meidän tallilta toiset III-tason kisat, jotka vaihdettiin nyt suunnitelmaan Lappeenrannan tilalle. Siellä mennään vaB junnujen esiohjelma, joka on just passeli ohjelma tähän kohtaan. Ratsastin saman ohjelman vielä talvella pari päivää ennen Nupun loukkaantumista Ypäjällä, joten se on vielä hyvässä muistissa :D

Nuppu onnellisena kun saa taputuksia :D