keskiviikko 8. marraskuuta 2017

86. maajoukkuekatsastukset



Lauantain kuvista kiitokset Karla Rasilaiselle ja sunnuntain Ulla Mikkoselle :)

Viime viikon torstaina ajeltiin illalla Ypäjälle, sillä perjantaina katsastukset alkoivat jo aamupäivästä. Halusin myös Nupun saavan levätä kunnolla ennen valmennusta, joten edellisenä iltana ajelu oli kaikin puolin hyvä ratkaisu!

Perjantaina ohjelma alkoi huimasti radanrakennuksella, jonka jälkeen taidettiin käydä syömässä ennen mun valmennusta. Hyvissä ajoin ennen omaa aikaani menin verkkailemaan, sillä valmennus kesti vain puoli tuntia ja siinä lähdetään heti tekemään hommia, niin reilu verkka oli hyvä olla alla. Meitä piti olla kaksi, mutta toinen ratsastaja jäi pois, joten sainkin ihan yksityistunnin.


Mulla oli tänä vuonna tosiaan viimeinen junnuvuosi, joten ensi vuonna olisi tarkoitus jatkaa nuorten luokkien eli vaA:n merkeissä. Vaikeutta vaB-ohjelmiin verrattuna tulee puolipirueteista, sarjavaihdoista (kolmoset & neloset) ja tietysti muutoin haastavammista ohjelmista avoineen ja sulkuineen. Tällä kertaa oli siis mj-valkkukin erilainen viimevuoteen verrattuna, kun harjoiteltiin paljon näitä uusia liikkeitä. Näin tämän ehdottomasti positiivisena asiana, sillä ollaan ehdottomasti Nupun vahvuuksien äärellä kun puhutaan pirueteista ja vaihdoista! Se onkin varmasti parempi vaA- kuin vaB-luokissa, kunhan opin itse ratsastamaan liikkeet.

Aloitettiin tunti kevyessä ravissa ympyrällä, ja työstettiin kaikessa yksinkertaisuudessaan asetusta läpi. Näin pieni juttu vaikutti koko hevoseen valtavasti, ja helposti itsellä jää kun keskityn kaikkeen muuhun. Toki "asetan" ympyrällä, mutta ihan eri asia onkin sitten saada asetus rehellisesti läpi niskasta asti. Tästä jatkettiin raviavojen ja -sulkujen pariin. Pienien välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa, jossa alettiin työstämään piruettilaukkaa voltilla jatkaen siitä aina välillä isolle ympyrälle kootttuun laukkaan. Nuppu alkaa helposti harppomaan tosi isoja ja näyttäviä askeleita kootessa, mutta mun täytyy vahtia että jokainen askel on silti mun hallinnassa ja Nuppu pysyy jalan edessä (!). Tässä saatiin jo hyviä pätkiä ja laukan säätely alkaa olla jo mun käsissä, eikä niin että yrittäessäni koota ei tapahdu mitään, ja sitten taas kokoan välillä tahattomasti ja N alkaa pomppimaan. Niin sanotusti kommunikaatio alkaa siis pelaamaan, pikkuhiljaa :D


Lopuksi harjoiteltiin vielä vähän sarjoja, alkuun ihan vain tulemalla lävistäjällä kolme vaihtoa laskematta sen enempää. Sitten yritettiin tulla kolmea vaihtoa joka neljännellä, ja muutaman yrityksen jälkeen saatiin tämä suoritettua :D Sanoinkin Markolle että tämä oli kolmas kerta kun ylipäätään tein sarjoja Nupun kanssa.... Eli laskupuoli ja apujen rytmittäminen on itsellä vähän hukassa, mutta muutaman kerrran kun vielä tekee niin eiköhän ala sujumaan. Nupulla on tosi helpot vaihdot, mutta se lähtee helposti vähän innostumaan ja painamaan lujaa, ja jos en saa vaihtojen välissä puolipidätettä läpi, on seuraava vaihto myöhässä. Tähän lopeteltiinkin sitten ekalta päivältä. 


Ekana päivänä Marko ja Kikko katsoivat yhdessä kaikki ratsukot, mutta lauantaina jakauduttiin kahteen maneesiin, joten käytiin rakentamassa vielä Ypäjähalliin toinen rata. Iltakävelyt heppojen kanssa ja nukkumaan, ja lauantaina mun valmennus olikin jo yhdeksän jälkeen.


Lauantaina verkkailin perjantain tapaan puolisen tuntia itsenäisesti, ja Markon kanssa aloitettiin sitten ravityöskentelyllä. Tehtiin avo-voltti-sulku -yhdistelmää samalla tavalla kun se on yrjössä (opinpahan senkin, huom 8m voltti! :D). En saanut Nuppua kovinkaan hyvin jalan eteen, mikä vaikeutti työskentelyä kovin ja N liikkui paikoin etupainoisena. Siirryttiin onneksi pian laukkatyöskentelyyn, missä helpotti vähän :D Laukka on tällä hetkellä paljon helpompaa, siinä olen alkanut saamaan Nupun etuosaa ylös ja suoristettua sitä. Ravi vaatii vielä työtä, mutta se antaa välillä niin hyvän tuntuisia pätkiä, joten uskon että siitä tulee vielä hyvä!

Laukassa työskenneltiin kootun ja pirtuettilaukan kanssa niin, että keskilinjan yli mentiin aina 5m piruettilaukkaa ja muuten koottua laukkaa. Sitten alettiin tulemaan vuorotellen puolipiruetteja samalla tavalla kun ne ovat yrjössä, eli kulman jälkeen käännetään kohti x:ää, ennen x:ää käännös, c:ssä vaihto ja sama toiseen suuntaan. Tässäkin mun täytyy vaan itse hahmottaa minkä verran tarvitsen mitäkin apua kääntämisessä ja miten saan linjan pidettyä kohdillaan, mutta lopuksi saatiin jo muutama ihan hyvä puolipiruetti!


Loppuun tultiin taas nelosia, tällä kertaa 5 kappaletta lävistäjällä. Pari ekaa linjaa epäonnistui kun itse myöhästyin laskuissa, mutta lopulta saatiin myös yksi puhdas sarja. Siihen oli hyvä päättää viikonloppu, ja vaikka N oli ymmärretysti jo vähän, saatiin superpätkiä ja viikonlopusta jäi hyvä fiilis. No kuinka meidän sitten kävi...? A-renkaaseen pääsevät vain ne joilla on em-kvaalit, ja A-kehitykseenkin pitäisi olla jo kelpo tuloksia yrjöstä. Mulla on kuitenkin vielä kolme nuorten vuotta, joten päästiin mukaan "vararatsukoksi", joka käytännössä tarkoittaa sitä, että pääsen leireille aina ilman hevosta ja hevosen kanssa aina kun mahtuu :) Viime vuonna olin siis samassa "kastissa", joten näillä jatketaan. Tosi kiva päästä leireille mukaan, tykkään Markon valmennustyylistä ja kivaa porukkaa mukana :)

huomaa kuvista missä kohtaa itse on alkanut väsymään, istunta alkaa repsahtamaan päästä :D

perjantai 20. lokakuuta 2017

85. Ihanat syyskuvat + rakennekuvia!

Muutamia viikkoja sitten kun oli vielä vähän vihreämpää ja sattui superaurinkoinen päivä, (vähän liiankin, joissakin kuvissa meinasin itse sokaistua totaalisesti ja ilmeet ovat sen mukaisia :D) lähdettiin pitkästä aikaa kuville! Ei ollakaan saatu näin kivoja "pönötyskuvia" aikoihin :) Nämä kuvat olivat jo niin hyvälaatuisia että bloggerin kautta ladattuna laadun huomaa kärsivän merkittävästi... :/

Kaikista kuvista kiitos Marle Muuronen! 

 1.
 3.
 4.
 5.
 6.
 7. <3
 8.
9.
 10. Laidun kuvauspaikkana aiheutti kovasti houkutuksia Nupulle... 
 11.
 12.
13.

---

Otettiin myös uusi rakennekuva, edellinen olikin viime talvelta. Toki mm. kaikinpuolin parempi kuva, seisoma-asento ja kiiltävä karva verrattuna mattaiseen klipattuun vaikuttavat "arvioon", mutta kyllä mun mielestä tällä hetkellä Nuppu näyttää kokonaisuutena paremmalta! Toki sen ylälinja on edelleen hiukan "vajaa", mutta talven kuvassa se näyttää jotenkin paljon epätasapainoisemmalta.

2/17

9/17


Mikä oli sun lempikuva?

maanantai 16. lokakuuta 2017

84. Aluevalmennukset

Viikonloppuna suunnattiin siis auto kohti Ypäjää ja aluekatsastuksia. Lauantaina päivä sai hyvän aloituksen, kun Nuppu käveli kaurojen perässä traileriin kyytiin ensi yrityksellä! :D Meillä on ollut viime aikoina hiukan erimielisyyksiä koppiin menosta, mutta parin harjoituskerran jälkeen homma on taas helpottanut huomattavasti, ja kaikista hauskinta on että herkut motivoivat Nuppua kovasti :D Yleensä en ole hevosten kanssa namikoulutuksen kannalla ja en usko että se tässä lastausasiassakaan pidemmän päälle toimii, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä!

mun pään asento koki näköjään takauman parin vuoden taakse..... 

Päästiin siis juuri ajallaan lähtemään, ja perille tultuamme Nuppu pääsi hetkeksi karsinaan hengailemaan (piehtaroimaan), ja me purettiin tavarat karsinan edustalle. Aika pian laitoinkin sitten kamat niskaan ja lähdin verkkailemaan. Kotona oon siis ollut useamman sattuman johdosta muutaman viikon ilman valmentajaa, joten nyt olikin korkea aika päästä valvovan silmän alle.

juomatauko! Nupun ilme kun se näkee äidin (=ihminen joka tuo herkkuja) lähestyvän :D
"OLEN HIENO näättekö kaikki!!" -Nuppu

Tunnin alussa vaihdettiin Anun kanssa kuulumiset, ja aloitettiin tunti tekemällä kevyessä ravissa voltteja ja avoja. Jatkettiin lopputunti takaosakäännösten, raviavojen ja -sulkujen sekä vaihtojen kanssa työskennellessä. Tehtiin muutamat nelosetkin, totesin vain että mun täytyy harjoitella laskemista.... Varsinkin raviavoissa sain Nupun ravaamaan tosi kivasti, mutta muuten ei oikein päästy suorittamaan omalla tasollamme. N jäi tosi etupainoiseksi, ja oli samaan aikaan niin pohkeen takana että olin tilanteessa ihan neuvoton. Lisäksi kun N valui supervinoksi ja heitti aina lavan tai takaosan tai pään vinoon sieltä mistä en ollut korjaamassa, istuin itse supervinossa ja huonosti kun yritin paikkailla Nupun vinotta, todennäköisesti vain pahentamalla asiaa. Ei erityisen onnistunut valmennus siis. Tunnin jälkeen ainoaksi positiiviseksi asiaksi totesin sen, että olin tajunnut klipata Nupun edellisenä viikonloppuna.... Ne pienetkin karvalliset alueet mitkä jätin, olivat aivan läpimärät tunnin jälkeen :D

kaunis Nuppu <3

Sunnuntain tunnille lähdin tavoitteenani saada Nuppu oikeasti jalan eteen, ei vain menemään lujaa, vaan reagoimaan jalkaan. Heti verkasta alkaen sainkin eri otteen työskentelyyn, ja nyt tuntui että päästiin samalle tasolle millä oltiin viime keväänä ennen Nupun loukkaantumista! Sain Nupun pois etuosan päältä, lopetin itse jatkuvan punkemisen ja pystyin istumaankin paremmin. Tällä tunnilla keskityttiin oikeastaan samoihin asioihin kuin lauantainakin, mutta eri tehtävillä. Sopi Nupulle älyttömän paljon paremmin kuin aloitettiin tunti laukassa, joten päästiin siitä hyvin vauhtiin. Avot eivät sujuneet niin hyvin kuin lauantaina, mutta nyt tehtiinkin ne vaikeammalla uralla, keskihalkaisijalla ilman seinän tukea. Sulkuihin sain taas jo tosi paljon paremman otteen! Myös vaihdot muuttuivat paljon ilmavemmiksi, kun Nuppu ei ollut enää niin etupainoinen. Suoruuden kanssa oli edelleen haasteita, mutta kunhan saan Nuppuun vähän jäntevyyttä sekin helpottaa. Nuppu oli myös suustaan tosi tyytyväinen ja rauhallinen koko viikonlopun (vaikka mulla oli kanget!), ei puljannut kielellä ollenkaan. Paljon hyvää siis, ja kaikki sunnuntain kehitys niin lähti yksinkertaisesta asiasta kuin jalalle reagoiminen!

Nuppu on toki hidas (vaikkei siltä näytäkkään), ja se tekee tasan sen minkä siltä pyytää, ei mitään ylimääräistä. Pohkeen eteen tuleminen on lopulta kuitenkin vain mun ratsastamisesta kiinni: jos annan sen olla hidas ja jään vain punkemaan, tilanne ei parane lainkaan. Jos taas päätän ratsastaa napakasti ja huomauttaa Nuppua joka kerta kun se ei reagoi, mun ei tarvitse jäädä punkemaan ja molemmilla on mukavempaa. Oman hepan kanssa turtuu helposti ongelmakohtiin eikä edes yritä korjata niitä, vaikka vieraalla hepalla ratsastaessa puuttuisi vastaavaan ongelmaan heti...

 Meille tulee helposti tämmöinen ongelmien kierre Nupun kanssa: Nuppu ei kanna itseään --> yritän korjata jalalla ja puolipidätteellä --> N ei reagoi jalkaan, korjaus jää liikaa kädelle --> N tulee levottomaksi suusta, ja alkuperäinen ongelma on vain pahentuntut.....

Sunnuntain jälkeen fiilis viikonlopusta oli paaaljon parempi! Päästiin mukaan b-renkaaseen, ja muutaman viikon päästä käydään vielä mj-katsastuksissa. Nyt Nuppu saa ansaittua lepoa pari päivää, ja sitten treenit jatkuu taas!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

83. tilannepäivitystä

 
(c) Hanna Mäntynen

Pahimmat kiireet koulun osalta alkavat vihdoin olla mulla ohi, nyt kun kirjoitukset ovat takanapäin. Heppajuttuja alkaa sen sijaan taas olemaan enemmän, ja vaikka ekat kirjoitukset ovatkin takanapäin, löysäilyyn ei ole aikaa sillä keväällä odottaa toinen rupeama. Vaikka monella muulla abilla on varmaan kova stressi, musta on kuitenkin vaan kiva että tekemistä riittää, ja nyt lukujärjestyskin on pitkälti täynnä itse valitsemiani aineita.


1. & 2. Nämä kuvat ovat loppukesästä, kun oli vielä ihanan aurinkoista ja lämmintä! Kelpasi heppojakin talutella ulkona. Sipulin luona olen käynyt nyt syksyn myötä paljon vähemmän, mutta aina on yhtä kiva käydä moikkaamassa pikku apinaa <3


 3. Ollaan saatu vanhoista Wääksyläisistä uusia tuttuja ja muutamia vanhoja kavereita on taas muuttanut lähiaikoina tänne! Kuvassa Sannan ja Bertan kanssa maastoilemassa. 4. Yritin jossakin kohtaa ottaa juoksutusta mukaan Nupun viikko-ohjelmaan. Se on mielestäni superhyvä liikuntamuoto ja mm. Sipulin kanssa siitä oli valtavasti hyötyä, mutta Nupun kanssa ei nyt ota onnistuakseen... Aikaisemmin (vuosi sitten) en yksinkertaisesti saanut sitä liikkumaan tarpeeksi reippaasti liinan päässä, joten homma jäi sikseen. Nyt uudemman kerran yrittäessäni, useampien kertojen jälkeen lopputulos on seuraava: Nuppu liikkuu pätkiä hyvin ja kivasta (ja energisesti!), mutta ottaa mun rauhoitteluista huolimatta aivan hulluja lähtöjä... Ja lopulta joudun lopettamaan kun se sinkoaa heti ympyrälle päästessään. Jonkun muun hevosen kanssa voisin antaa riekkua minkä haluaa, mutta Nuppu lähtee niin rajusti että pelkään lähtöjen tekevän pahaa sen selän vanhalle vammalle.


 5. Sipali kävelyllä 6. Karlan ja Taran kanssa maastoilemassa


 7. Nuppu varmistaa että varmasti koko mössö tuli kipattua kuppiin 8. Sipuli (again), on se nätti! Ja oli kiva ratsastaakin kaiken lisäksi.


9. Nuppu niin viattoman näköisenä sen jälkeen kun oli kiskonut mua pitkin peltoja talutuslenkillä maastossa... ai miten niin kuriton :D 10. Nuppu & Tara <3 Niistä tuli sen jälkeen ihan bestiksiä, kun satuttiin Ypäjän NHF:n aikaan vierekkäisiin karsinoihin :D Kotonakin ne ovat vierekkäisissä tarhoissa. Tänään rakenneltiin Karlan kanssa pari puomitehtävää, ja Nuppu oli ihan innoissaan!


11. & 12. Nuppu ruokailemassa Ainon kisoissa. Kisapaikan parkkipaikalle kyllä arvosanaksi 6/5! Aivan verryttelyalueen vieressä, odotellessamme luokan tuloksia ja sateen alkaessa istuskeltiin autossa ja seurattiin verryttelyä joka oli parin metrin päässä autostamme.

(c) Hanna Mäntynen

Syyskuun puolella Nuppu oli pari viikkoa kevyemmällä, nyt ollaan palailtu treeniin ja ensi viikonloppuna lähdetään Ypäjälle aluekatsastuksiin. Nyt alkaa olemaan  pikkuhiljaa olemaan palaset kohdillaan: satula on vihdoin hyvä kaikilta puolin (mullekin!!), löysin uuden kolmipalan vanhan rinnalle vaihdeltavaksi (Neue Schulen Turtle Tactio), ja Nuppu on ollut tämän viikon aika kiva. Oon ratsastanut nyt monen sattuman summana vähän turhan pitkään vain itsekseni, mutta ensi viikolla asia onneksi korjaantuu. Tänään klippasin Nupun ja vaihdoin sille paksumman sisäloimen, me ollaan valmiina aloittamaan talven treenit! Parin viikon päästä on vielä Ypäjällä parin päivän hallikisat, mutta näillä näkymin ne ovat kauden viimeiset.